Saran ja Mirrin kaappi

Aloitti: 24.02.2010
Pisteet: 82 p.
Rahat: 16 v€

Tavarat:
kaviorasvaa
kaviosuti
pinkki nylonriimu
pinkki nylonriimunaru
pinkki harjapakki
omena-heppanamit

Kuittaukset:
26.02. // harjasi ja putsasi karsinan // 1v€ ja 2 p.
02.03. // harjasi, putsasi karsinan, pesi varusteet, tarhasi ja talutti kentällä // 2 v€ ja 2 p.
04.03. // harjasi, putsasi karsinan, pesi varusteet, tarhasi, ruokki ja juoksutti // 2 v€ ja 3 p.

Oon tämmöne rauhallinen, mut melko herkkä tyyppi. Rauhallisuus joskus tosin haihtuu tuttujen tyyppien kanssa, ja rupeen sekoileen täysillä :'D Mutta uusien ihmisten kanssa oon ujo, enkä todellakaan uskalla aloittaa keskustelua. Tutustuttua kuitenkin olen puhelias. Yritän aina peittää pahat tunteeni janiin. Mirrin kanssa puuhailen paljon, ja ponin kanssa en oikein kiinnitä huomiota muihin ihmisiin ympärillä. Eli lyhyesti oon tämmöne aluksi ujo ilopilleri.

Omistan mustat hiukset, jotka ovat toiselta puolelta (vasen) pitemmät, noin olkaan asti, ja toiselta puolelta taas tuohon leukaan. Etuhiukset omistan myös, tuohon kulmakarvoihin asti ne on. Vihreäruskeat silmät myös, ja vähän finnejä. Pitkä, normaalipainonen. Pidän yleensä mustaa pitkähihasta ja hupparia auki sen päällä. Lökärit löytyy myös jalasta. Rautoja eikä silmälaseja löydy.

No voikun on tökeröhtävä otsikko (': ! Nomutta, tässä sitä tarinaa pukkaa.

Heräsin pirtein mielin aamulla sängystäni. Ensimmäinen ilonaihe: oli hiihtoloma, ja toinen se, että pääsisin ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa hoitamaan Lehtolaan! Aivan, aivan, kaikki ei ollut samanlaista kuin viimeksi. Nyt minulla oli eri hoitsu, nimittäin Mirri. Suloinen ponimus, kivaa vaihteluakin! Kun olin jaksanut nostaa itseni sängystä ylös, pukeuduin nopeasti tallille sopiviin vaatteisiin, ja katsoin pakkasmittariin. Se näytti -9 astetta pakkasta. No, kai minä lökäreillä pärjäisin. Rupesin etsimään jo hieman vanhennutta tallireppuani, joka hetken penkomisen jälkeen löytyikin perin ihmeellisestä paikasta: tietokonepöytäni laatikosta. Nojaa. Nyt vain alkaisi armoton pakkaus. Tarvitsisin ainakin porkkanoita, itselleni kanisteriin kaakaota ja sitten voileipiä, kamera ja pari harjaa mitä en muistaakseni Mirrin hoitokopassa viimeksi nähnyt. Kun olin mielestäni valmis, laitoin vielä hanskat käteeni ja repun selkään ja lähdin kävelemään kohti bussipysäkkiä.

Joo, tietenkin minun tuurillani bussi oli myöhässä. Kirosin mielessäni odotellessani bussia kylmällä penkillä pakkasen kiristyessä. Onneksi oli vasta aamu, joten minulla oli rutkasti aikaa saapua tallille. Lopulta, noin vartin odottelun jälkeen bussi saapui nytkähtäen pysäkille. Astuin bussiin ja ostin lipun. Sitten istuuduin vain lähimmälle paikalle ja rupesin töllöttämään ikkunasta ulos. Kun bussi oli vihdoin Lehtolan kohdalla, kiitin kuskia kyydistä ja astuin ulos bussista. Kävelin mietiskellen kohti tallia. Olikohan siellä taas niin paljon tungosta kuin viimeksi? Apua. No, pakkohan se on sisälle astua niin tietää sitten paremmin. Kun sitten lopulta pääsin ovelle asti, avasin sen hiljaa ja kurkistin sisään. Hiljaista. Ei kuulunut kuin ponien pientä pärskähtelyä. Pelottavaa. Astuin sisälle talliin katsahdellen ympärilleni. Ei ketään. Ei yhtään ketään. No, hyvähän tämä sitten on ! Saa ainakin hoitaa rauhassa, ilman häslinkiä. Hain heti ensimmäisenä Mirrin harjakopan, ja lähdin etsimään ponia. Hallakko norjis löytyikin nopeasti. Se katsoi minuun suurilla silmillään todella, todella suloisesti. Hymyilin sille ja tervehdin.


JATKUU HUOMENNAA >

Kommailen huomenna ;D

Mirri pärskähti minulle päätään heilutellen, ja näytti semmoiselta kerjäävältä koiranpennulta. Hymyilin sille lisää ja sanoin:
- Joo, et sä nyt vielä namia saa senkin herkkusuu!
Mirri ymmärsi heti, tai siltä ainakin tuntui. No, kai minä harjauksen voisin aloittaa. Otin kumisuan käteeni, ja astuin karsinaan. Rupesin pyörittämään sukaa ponin karvalla. Mirri nautti harjaamisesta täysillä, sen näki selvästi. Harjailinkin ponia kumisualla tavallista pitempään, ainakin vartin! Kun ponin karva oli ihan pörröllä, vaihdoin harjaa. Käteeni päätyi pölyharja, jolla harjasin Mirrin suorin, pitkin vedoin. Mirri aina välillä katsoi tekemisiäni uteliaana, eikä meinannut päästää minua toiselle puolelle harjaamaan. Kun lopulta oli pölärikin käyty, vaihdoin sitten pääharjaan. Kaikkialla oli täysin hiljaista, ei kuulunut inahdustakaan mistään. Hmm. Mielenkiintoista. Jatkoin harjausoperaatiota pehmeällä harjalla. Otin ensimmäisenä Mirrin pään. Poni oli kiltisti eikä yrittänyt saada päätään pois. Taputin sitä ja jatkoin harjausta. Harjasin tälläkertaa myös jalat, jotka olivat aika kurassa. Niiden harjaamiseen menikin hetki, ja hikikin tuli. Kun lopulta jalatkin oltiin harjattua saatu, vaihtui harja jälleen pesusieneksi. Otin sillä Mirrin silmästä rähmät ja sieraimista liat pois. Seuraavaksi vuoroon pääsisi kaviokoukku. Kun kaviokoukun kaivoin, katsoin sitä ihmeissäni. Mistä lähtien minulla on ollut räikeänkeltainen kaviokoukku? Kummallista. Äitini varmasti ollut asialla. No, jatkoin kuitenkin mitä olin tekemässä, ja otin siis ensimmäisen kavion. Mirri ei vastustellut mitenkään, antoi vain ottaa kavion kiltisti. Taputin sitä ja vaihdoin takakavioon. Hetken päästä kaikki kaviot oli otettu, ja urakka valmis. Nyt voisin hieman tutkailla tallia ulkoatakin, ja vasta sitten siirtyä karsinan putsaamiseen. Mirri jäi nyt ilman herkkua, ehkä se sitten lopulta senkin saa!

Talli näytti vähintäänkin todella suurelta. Katsoin ympärilleni hetken, kunnes havahduin jonkun linnun rääkymiseen. Kaunista, kertakaikkiaan. Kun olin mielestäni tarpeeksi tutkaillut, palasin Mirrin luo. Poni kökötti paikoillaan ja katseli minua uteliaana - josko nyt jo minulta herkenisi herkku. No tottahan toki löytyisi, kaivoin nimittäin tallirepustani porkkananpalaisen ja annoin sen Mirrille. Mirri nautti sen tyytyväisenä ja pärskähti minulle. Hymyilin sille ja rupesin miettimään. Puhdistaisiko nyt Mirrin asumuksen .. En tiedä, ehkäpä. Mietin vain, miten tallilla pystyi olemaan näinkin hiljaista. Hetken odottelun jälkeen talliin kuitenkin rupesi ilmestymään väkeä. Jokainen kantoi mukanaan jotain oman hoitsunsa nimikkoväriin sonnustunutta. Erotin kantamukset lopulta harjapakeiksi. Oli punaista pakkia, samoin myös sinistä. Kaikenlaista löytyi.

Huomasin jääneeni kököttämään paikoilleni tekemättä mitään. Lumikin oli melkein ympäröinyt minut, ja olin jo melkein paikoillenikin jäätynyt. Ehkä olisi aika liikkua? Kyllä varmaan. Nyt täytyy vain selvittää, mistä minä nämä karsinan puhdistusvälineet löytäisin. Lähdin kiertämään tallia katsellen ympäri. Lopulta löysin etsimäni, lantalan. Sieltä nämä kaikki varusteet löytyivätkin, hienosti rivissä. Otin tarpeelliset tavarat käteeni ja lähdin tallustamaan takaisin Mirrin karsinaan. Karsina oli todellakin likainen ja puhdistuksen tarpeessa. Joten ryhdyin heti likaiseen ja hikiseen työhön. Kun kaikki jätökset olin saanut siivottua, ja samoin likaiset oljet, kippasin ne kottikärryihin ja lähdin työntämään niitä poispäin karsinasta lantalaan. Näin jouduin tekemään parikin kertaa, ja lopulta sitten sain alkaa levittää uusia olkia. Mirri katseli touhujani kokoajan kiinnostuneena. Hymyilin ponille ja vein työni päätökseen, eli vein kaikki tavarat paikoilleen ja huokaisin. Kaikki työ oli nyt vihdoin tehty, joten nyt olisi aikaa Mirrin rapsutuksille!

Katsoin samalla kelloa. Se näytti kahtatoista, eli aika aikaista. Minut tultaisiin yhdeltä hakemaan, joten vielä tunti aikaa. Astuin Mirrin karsinaan ja rupesin rapsuttelemaan ponia. Se näytti nauttivan siitä, joten omistauduin ponin rapsuttelulle kokonaan. Poni näytti hyvin suloiselta, laittoi silmänsäkin kiinni ja meinasi nukahtaa! Olisi voinut jäädä Mirrin pehmeän ja lämpimän karvan tykö koko päiväksi, mutta tämähän oli täysin mahdotonta. Huokaisin kun näin parin ihmisen tulevan vielä iloisesti hoitsujensa luo, ja minun joutui jo melkein lähteä. Halasin vielä Mirriä, joka ei edes silmiään auki saanut. Sanoin sille haikeasti hyvästit, pakkasin tallireppuni uudestaan ja muistin etten ollut edes eväitäni syönyt. Nojaa, ensikerralla sitten. Lopulta lähdin tallin ovista ulos äitini kyytiin, joka jo pihalla odottelikin. Oli ollut kyllä kaikista mahtavin päivä Mirrin kanssa!
Ja vielä loppuun kuva: https://2img.net/h/oi48.tinypic.com/10dsju9.png
/ pahoittelen taustan uupumisesta/yksinkertaisuudesta ja korvista. teen aina tommosii niinnii :'D

tarina:
Ihanan pitkä ja hyvin kuvailtu ;D Hienosti meni teiltäkin ensimmäinen päivä. Hyvä ettet heti Mirrille namuja annellut, tammalle on alkanut kehkeytyä paha tapa kerjätä. Kiva että jaksoit putsata sekä tamman että karsinan kunnolla, odottelen innolla seuraavia hoitokertoja ;D
rahat: 4 v€
pisteet: 7 p.

piirrustus:
Ponilla on ehkä turhan suuret korvat, mutta muuten piirrustus on todella söpö - juuri sellainen kuin Mirri onkin <3
rahat: 5 v€
pisteet: 7 p.

Molemmista yhteensä tulee siis 9 v€ ja 14 p.

Teen nyt tähän toisenki tarinan kun inspaa :')

Tänään olisi jo toinen vierailukertani Lehtolassa, mietin aamupuuroja syödessäni. Kaikki oli jo pakattuna, olin ollut tehokas aamulla! Kun puurot oli syöty, rupesin vonkumaan äidiltäni kyytiä. Siihen hän lupautuikin, joten seuraavaksi olinkin autossa katsomassa ohikiitäviä maisemia. Kohta oltiinkin perillä, joten kiitin äitiäni kyydistä ja nousin autosta. Astelin jo tottuneesti ovesta sisään ja ohjauduin suoraan Mirrin karsinalle. Pari muutakin tyttöä olivat hoitamassa kaikenkarvaisia hoitoponejaan, mutta en suuremmin kiinnittänyt heihin huomiota. Lähdin samantien hakemaan Mirrin pinkkiä harjaämpäriä. Se erottuikin selvästi muiden ämpärien joukosta, joten nappasin sen kouraani ja palasin karsinalle. Juuri kun olin karsinaa avaamassa, eräs tyttö tuli juttelemaan minulle.
- Moi, mä oon Tiia, ton Repen hoitaja, hän sanoi.
- Öööö moi, mä oon Sara, ja hoidan tätä Mirriä.
- Okeijj. Haluisitko tulla sitten harjattuas putsailee mun kaa ponien kamoi? Vaikutat mukavalta tyypilt, mitä nyt oon kuullu.
- Öööö kyll se mulle käy, tuun sit harjattuani sinne satulahuoneeseen.
- Kiva!
No, näin tämä lyhyt keskustelu sitten päättyi ja pääsin harjaamaan Mirriä. Mirri katsoi minua uteliaasti, taaskin herkkuja vaillako? No, en kyllä vieläkään antaisi sille mitään, vasta sitten kun olen harjannut. Otin kumisuan ripeästi käteeni ja rupesin pyörittelemään sitä Mirrin karvalla. Mirri tykkäsi selvästi kumisuasta eniten, joten harjailin sitä sillä ihan rauhassa. Kun kumisuka oli käyty, vaihdoin pöläriin. Harjailin sillä pitkin vedoin Mirrin pörröistä karvaa. Poni katsoi minua välillä uteliaana, josko nyt olisi herkun aika. No, en minä kuitenkaan sitä herkkua antanut, vaikka mieli olisi tehnyt. Harjat rupesivat vaihtumaan melko ripeään tahtiin, kunnes pääsin jo pehmeään harjaan. Otin sillä Mirrin pään ja jalat molemmilta puolilta, ja vaihdoin kaviokoukkuun. Mirri nosti - kuten tavallista - kiltisti kaviot. Taputin ponia kaulalle ja vein ämpärin pois. Sittenhän minun piti mennä niitä kamoja putsaamaan? Selvä.

Astelin nopein askelin satulahuoneeseen. Siellä tämä Tiiaksi kutsuttu tyttö odottikin minua hymyssä suin.
- Moi taas!
- Moii. Putsataanko nyt nää kamat siish?
- Joo, putsataan vaan, hän sanoi ja otti Repen suitset ja rupesi puhdistamaan niitä. Otin sitten itse Mirrin suitset ja aloitin niiden puhdistuksen. Avasin ne ensimmäisenä niputuksesta ja otin sitten pesusienen. Kastoin sen veteen ja puristin hieman vettä poiskin. Sitten aloin hinkkaamaan sientä suitsia vasten. Huomasin, että suitsia ei oltu pariin päivää pesty. Tiia putsasi nopeasti suitset, koska hän oli jo valmis. Laitoin itsekin ripeyttä peliin ja putsasin suitset nopeasti vielä varustesaippualla. Kun suitset olivat valmiit, siirryimme satuloihin. Harjasimme molemmat ensin kovalla harjalla satulahuovat, jotta niistä lähtisi suurin lika ja karvat. Kun huovat olivat kunnossa, rupesin puhdistamaan satulaa. Sekin oli hieman likainen, joka kertoi ettei sitä oltu vähään aikaan putsattu. Kun olin päässyt saippuaan asti, huokaisin ja jatkoin. Kun koko satula oli putsattu, katsahdin Tiiaan. Hänkin oli valmis, ja sanoi sitten:
- Haluisitko tulla taluttelemaan poneja tonne maneesiin? Kun nyt meinaan tehä sillai, ja eihän yksinkään mitään nannaa oo niinniin.
- Joo, kyl mä voin tulla, sanoin ja hymyilin.
- Hyvä, haetaan sit vaa riimut.
Nyökkäsin ja lähdin hakemaan Mirrin omaa, pinkkiä riimua. Se löytyikin hetken etsinnän jälkeen, samoin riimunnaru. Lähdin sitten käppäilemään takaisin Mirrin karsinalle. Avasin karsinan oven ja tervehdin Mirriä ennenkuin laittaisin riimun. Kun se oli nuuskaissut lapasiani, laitoin riimun sen päähän ja laitoin remmit kunnolla vielä. Napsautin riimunnarun riimuun ja katsoin Repen karsinaan. Tiia näytti olevan valmis, joten lähdin taluttamaan Mirriä karsinastaan.

jatkan >

jatkuu >
Tiia seurasi Repen kanssa meidän takanamme. Kun olimme maneesille päässeet, avasin oven ja kysyin onko kukaan paikalla. Hiljaista. No, ainakin saataisiin talutella tyhjässä maneesissa. Astuin sisään ja aloin taluttaa Mirriä käynnissä uralla. Mirri käveli reippaasti vieressäni katsellen välillä sivulle ja välillä taakse. Kun sain kuikuilun loppumaan, jatkoimme vielä hetken kävelyä. Sitten sanoin Tiiallekin, että voitaisiinko ruveta tekemään pysähdyksiä. Kun myöntävä vastaus kuului, pysäytin Mirrin pitkän sivun keskelle. Mirri ymmärsi heti käskyni ja pysähtyi. Jatkoin hetken päästä kävelyä ja Mirri jatkoi myös. Teimme tätä harjoitusta ehkä noin vartin ajan, kunnes aloitimme ravaamisen pääty-ympyröillä. Mirri oli todella upeasti kuulolla, eikä lähtenyt kiitämään niin, että jäisin jälkeen. Olin hyvinkin tyytyväinen poniin! Kun olimme hetken ravailleetkin, ja puoli tuntia tuli täyteen, rupesimme sitten tekemään jo loppukäyntejä. Katsahdin Tiiaan ja Repeen hymyillen, koska Tiia näytti niin keskittyneeltä Repen kanssa, ja se näytti todella hupaisalta. Kun käänsin pääni takaisin Mirrin puoleen, katsoi tämä minua leikkisästi. Miksiköhän näin? No, enhän minä aina näistä Mirrin ajatuksista osaa selvää ottaa!

Kun loppuverkkoja oltiin kävelty jo muutama tovi, käänsimme ponit kaartoon, ihan selvyyden vuoksi vain. Sitten lähdettiin talliin päin minun johdattamanani. Matka sujui hyvin, ja perille talliin päästiin. Katsahdin samalla kun Mirrin karsinaansa päästin - karsinan puhtautta. Se oli todella, todella puhdas. Joku oli nähtävästi sen siivonnut tässä välillä? No, vein Mirrin kamat paikoilleen (eli riimun ja narun) ja mietin, josko poneilla olisi ruoka-aika jo. Näin myös Tiian ja pari muuta tyttöä hakemassa/viemässä naruja ja riimuja jonnekin. En katsonut sen tarkemmin heidän touhujaan, vaan menin rehuhuoneeseen katsomaan ruoka-aikataulua. Huomasin, että noin vartin päästä olisi määrä poneille ruoka antaa. Odotin siis Heidiä ennenkuin ruokaa yksin rupeaisin antamaan. Kun Heidi sitten tuli, hän sanoi, että saamme antaa hoidokeillemme ruoat itse. Hän näytti, mitä tulisi kenellekin ponille ja jäi valvomaan touhujamme. Otin mielestäni oikeat ruoat Mirrille, ja lähdin kuljettamaan niitä tytön karsinalle. Karsinalla tiputin ruoat ruokakippoon ja heppanamin sinne sekaan, senhän Mirri ansaitsi! Kun ruoat oli kaadettu, menin katsomaan pakkasmittaria. Näytti -10 astetta pakkasta, joten Mirrille tulisi tarhaan toppaloimi.

Odotin kunnes kaikki ponimukset olivat syöneet, ja siitä vielä hetken ennenkuin nappasin Mirrin riimun ja narun jälleen käsiini, sekä myöskin Mirrin toppaloimen. Tiia sekä hänen joku tuttavansa hakivat loimia myöskin, näyttäisivät vievän poninsa tarhaan. Mukavaa. Mieleeni muistui, että Mirri tarhaili Lorun ja Riinan kanssa, kai? Kyllä, näin sen täytyi olla. Kun olin tarpeeksi mielestäni odottanut, astuin Mirrin karsinaan ja rupesin pukemaan lointa. Mirri katsoi minun touhujani uteliaana, olikohan se huomannut herkun ruoan seassa ? Toivottavasti. Kun loimi oli mielestäni oikeaoppisesti laitettu, laitoin Mirrille riimun päähän ja narun riimuun. Nyt se olisi valmis, joten voisin viedä sen tarhaan. Lähdin kävelemään kohti tarhoja yrittäen tunnistaa oikean. Onneksi helpotuksekseni Riina tarhaili yhdessä tarhassa, joka varmasti sitten olisi oikea. Talutin ponin sen tarhan portille ja avasin sen, ja sisälle tultuani suljin. Seuraavaksi halasin Mirriä ja rapsuttelin myös, ja päästin sen vapaaksi. Kiiruhdin portista ulos ja laitoin sen samalla kiinnikin. Jäin katsomaan hetkeksi vuoniksien leikkiä tarhassa, kunnes lähdin takaisin talliin. Huomasin mitä kello näytti, eli äitini tulisi viiden minuutin päästä hakemaan. No, jäin ulos odottamaan, ja sieltähän se äitini porhalsikin hetken päästä. Oli taas mahtava päivä Lehtolassa!
koitan tähän piirtää jonkun kuvan, mutta postaan sen myöhemmin (: tuli vähän tökerö tarina, toivottavasti ei haittaa.

Käytit kivasti toistakin henkilöä tarinassa ;D Kivasti näytti teillä aika rientävän niin varusteiden kuin taluttelunkin merkeissä! Mirri nautti varmasti taluttelusta, ja toki se auttoi minuakin heppojen liikuttelussa - kamalasti hommaa yli viidentoista ponin ratsastuksessa ja juoksuttamisessa...
rahat: 5 v€
pisteet: 6 p.

https://2img.net/h/oi50.tinypic.com/24fxn2x.png
kuva. mirrin anatomia meni persiilleen ja noi korvat .. (: värityskin epäonnistui upeasti .

Korvat edelleenkin suurempaa luokkaa, mutta tekevät piirrustuksistasi persoonallisia. Tosi söpöt ilmeet molemmilla poneilla <3
rahat: 4 v€
pisteet: 6 p.

https://2img.net/h/oi49.tinypic.com/2els7k5.png
(Mirri luimii tallista tippuvalle lumelle)
Pahoittelen suuresti laiskuuttani värityksessä, olin kauhean väsynyt jaja pahoittelen myös tuota pistettä tuossa tarhan tolpassa. Pahoittelen myös todella .. vakaata kättäni ja pahoittelen siitäkin että tein taas tuommoiset korvat :'D

// Ainiin, pahoittelen myös suuresti Mirrin vartaloa, etenkin jalkoja. Ne viivat ei tullu kivasti ):
+ Tuon tarhan pitäisi siis jatkua Mirrin ympärillä, mutta en osannut oikein piirtää sitten sitä.

.. paljon pahoiteltavaa

Kiva että jaksoit taustankin tehdä, se tuo heti paljon 'syvyyttä' kuvaan ;D Ja ei tuossa ole mtn vikaa - ehkä korvat edelleenkin liian pitkät, mutta se on edelleenkin persoonallista. Nätti kuva <3
rahat: 5 v€
pisteet: 6 p.

Nyt sitten tarinaakin tulemaan pistän, kun on nyt ollu nii paljon kuvia

Koulu oli juuri päättynyt, onneksi oli lyhyt päivä, vain kahteen. Pääsisin siis melko aikaisin hoitamaan Mirriä! Vaikka koulussa tänään olikin hiihtoa ollut, ei se minua täysin puhki kuluttanut. Kipaisin nopeasti kotiini hakemaan harjapakin ja jätin reppuni, ja sitten kohti tallia. Olin niin energisellä päällä, että hölkkäsin tallille. Tajusin, ettei se ollut edes niin pitkä matka, senhän voisi hyvin tulevaisuudessakin hölkätä. Oli vain aika petollinen pohja, jäätä, loskaa ja räntää. Kuulostaa ihanalta. Lumikin oli autoteiden lähellä värjäytynyt ihan ruskeaksi, ällöttävää. Kun pääsin kaikkien luonnon.. kammotuksien läheltä pois, eli tallin ovista sisään, henkäisin keuhkoihini makeaa (en keksinyt parempaa adjektiivia) ponien tuoksua. Tätä olinkin hetken kaivannut!

Hymyssä suin etsin Mirrin karsinan, ja moikkasin Mahviakin. Varsa hörähti pehmeästi tervehdykselleni ja kuikuili kokoajan karsinastaan. Ponin pitkät jalat menivät lopulta ristiin, kun se liikaa pyöri. Hymyilin tuolle Mirrin suloiselle varsalle. Kun olin tarpeeksi ponin touhuja katsellut, siirryin Mirrin karsinalle. Hallakko katsoi minua uteliaana. Tänään olisi ponilla vuorossa juoksutusta, oikein kunnon hikireenit maneesissa. Tallilla oli jälleen hiljaista, vaikka olin kuullut että tänne on saapunut uusia hoitajiakin. Ehkä heidät vielä joskus tulen tapaamaan. Uppoutuessani mietelmiini pari hoitajaa pörhälsikin talliin. Havahduin siitä ja katsoin ovelle päin. Tytöt hymyilivät ja heillä oli todella punaiset posket. Toinen hyppelehti Riston karsinaan, ja toinen taas Larin. Päätin, että en kiinnittäisi sen enempää huomioita tyttöihin, jotka ponejaan jo innoissaan harjasivat. Ehkä olisi minunkin aika harjata tuo karvakasa?

Otin kumisuan esiin, ja lähdin kävelemään Mirrin karsinaan. Poni katseli minua suurilla silmillään tuuhean otsatukkansa alta. Hymyilin tuolle suloiselle otukselle ja astuin sisään. Annoin ponin haistella lapasiani ennenkuin aloitin armottoman harjaamisen. Eihän poni suuremmalta osalta likainen ollut - karvaa lähti vain ihan vimmatusti! Siinä oli kumisualla tekemistä. Kun olin vihdoin saanut otettua kumisualla, Mirin karva oli pörröllä entistä enemmän. No, otin sitten ponin seuraavaksi piikkisualla, joka minun pari kertaa piti tyhjentää karvoista. Kun tämäkin urakka oli tehty, otin vielä pehmeällä harjalla ponin pään ja jalat. Seuraavaksi oli vuorossa kaviot. Poni näytti nukkuvan, ei kai se mitään, saa ressukka nyt vielä hetken levätä ennen suurta koitosta. Kun kaviot oli otettu, rupesin setvimään ponin harjaa, se kun oli niin sekaisin. Tässä osiossa kesti kuitenkin vähiten aikaa, koska hujauksessa harja oli jo perussuora. Sitten lopulta lähdin kapsonien ja muiden juoksutushärpäkkeiden hakuun.

Etsimisessä kesti tovi, mutta kyllä ne lopulta sieltä varustehuoneesta löytyivät. Lähdin tyytyväisenä harppomaan takaisin karsinalle. Laitoin Mirrille kapsonit päähän, muut härpäkkeet (käytämpä sanaa paljon) muualle ja lopulta liinan kiinni. Lähdin taluttamaan Mirriä liinan päässä kohti maneesia. Juoksutusraipan tungin toiseen käteeni. Maneesissa rymistelin hieman ovella ja kysyin onko kukaan paikalla. Toisessa puoliskossa maneesia oli eräs tyttö laikukkaan ponin kanssa. Hymyilin tytölle ja lähdin taluttamaan Mirriä toiseen päätyyn. Annoin sille enemmän liinaa ja annoin sen päästä ympyrälle omaa tahtiaan. Ympyrän muodostuttua rupesin käyttämään ääniapuja sanomalla seis. Mirri ei ymmärtänyt käskyä vaan käveli eteenpäin. Jatkoin harjoitusta niin kauan kunnes poni tajusi pysähtyä. Parin pysähdyksen jälkeen jätin ne pois ja mietin käynnin temponmuutoksia. Kai niitä voisi koettaa? Maiskautin ponille jotta se menisi lujempaa. Se kiristikin tahtiaan melkein raviin. Kehuin sitä ja rupesin hidastamaan käyntiä. Se ei mitenkään helposti käynyt, koska Mirri joko pysähtyi tai sitten minä sähelsin jotain. Lopulta kuitenkin saimme käynnin hidastumaan.

JATKANN.

Kun olin tarpeeksi temponmuutoksia tehnyt, lähdettiin sitten ravaamaan. Mirri totteli kuin unelma, joten harjoitus sujui todella hyvin. Tosin poni oli hieman laiskanpuoleinen, mutta ei vielä onneksi ole raipalla tarvinnut muistuttaa! Hetken päästä siis maiskauttelin Mirrille ja se lähti laiskaan raviin. Maiskuttelin lisää, mutta mitään ei tapahtunut. Lopulta, tarpeeksi kyllästyneenä napsaisin juoksutusraipalla maahan. Silloin Mirri lähti jo reippaaseen raviin. Hymyilin ponille ja kehuin sitä. Ravailimme hetken ja rupesimme siinäkin tekemään temponmuutoksia. Ensiksi ravi ei meinannut millään kiihtyä, mutta kyllä se sitten lopuksi saatiin kiihtymäänkin. Hidastuksia tein vain pari, ja koska näiden piti olla hikitreenit, teetin Mirrille enemmän muutoksia nopeampaan raviin. Kun olimme vartin rehkineet, hidastin Mirrin käyntiin ja annoin sen kävellä rauhassa pitemmällä liinalla. Se venytteli kaulaansa oikein kunnolla ja ravisutteli päätänsä. Kun se oli tarpeeksi saanut kävellä, aloitin taas harjoituksen. Ensiksi jälleen pysähdyksiä, joilla Mirri saataisiin kuulolle. Mirri ei aluksi tajunnut pysähtyä, mutta kyllähän se lopulta suostuikin pysähtymään. Kehuin sitä ja aloitin ravityöskentelyn. Nyt en tehnyt temponmuutoksia, koitin vain saada Mirrin ravin hyväksi, koska se oli melko tahmeaa. Hetken harjoittelun jälkeen ravi oli hyvä, joten tulisi laukan vuoro. Maiskautin Mirrille hieman, ja se vain kiihdytti raviaan. Hidastin siis ravia - taino yritin - ja maiskautin uudestaan. Nyt se nosti kiltisti kauniin laukan.

Katselin ponin hurjaa laukkaa hetken, ja rupesin miettimään kokeilisinko laukassakin temponmuutoksia. En, en minä viitsinyt. Maiskauttelin vain lisää kun Mirri yritti siirtyä raviin. Annoin ponin laukkailla melko vapaasti noin vartin, kunnes siirsin sen takaisin käyntiin. Katsoin vähän ympyrän muotoa - siitähän oli tullut ihan sairaan pieni! Annoin Mirrille siis enemmän liinaa ja katsahdin rannekellooni. Se näytti kolmea. Olimme siis työskennelleet melkein tunnin! No, tämä saa kyllä riittää Mirrille täksi päiväksi. Annoin sen kävellä vielä hetken ennenkuin otin liinaa enemmän ja enemmän käteeni ja lopulta olinkin kiinni Mirrissä. Taputin sen hikistä kaulaa, ja katsoin sitä. Ihan hiestä märkä! No, ei kai auta muuta kuin pestä poni. Lähdin taluttamaan sitä talliin päin, ja moikkasin lähdön merkiksi tuota tyyppiä, joka laikukasta ponia talutteli. Tallissa ohjauduimme ensimmäisenä karsinaan, jossa otin kapsonit ja muut pois ja vein ne paikoilleen. Annoin myös Mirrille sen ansaitseman herkun, ja join itsekin kupin kuumaa mehua. Sen jälkeen laitoin Mirrille riimun ja lähdin taluttamaan sitä siitä pesukarsinaan. Laitoin Mirrin vikkelään kiinni, kun poni vain katsoi touhujani.

Avasin hanan ja rupesin suihkuttelemaan. Mirri selvästi nautti viileästä, virtaavasta vedestä, joten suihkuttelinkin ponia tavallista pitempään. Erityisen pesun saivat jalat ja kaula. Myös vatsanalunen oli märkä, joten sekin tuli hyvin putsattua. Kun suihkut oli suihkuteltu, otin hikiviilan ja rupesin kuivaamaan Mirriä. Sitä näytti harmittavan viileän veden loppuminen. No, kaikki ei voi aina jatkua ikuisuuteen. Kun olin ponia tarpeeksi kuivannut, otin vielä pyyhkellä sen jalat ja hain sille fleeceloimen, jonka sen päälle laitoinkin. Tarhaan en sitä nyt veisi, talutin vain takaisin karsinaan. Otin sen riimun pois päästä ja vein sen paikoilleen. Sitten alkaisi karsinan siivous. Hain talikon ja kottikärryt ja rupesin asettelemaan likaa kärryihin. Pari kertaa piti kärrätä lantalan ja karsinan välillä, mutta lopulta kaikki liat olivat poissa. Hain nyt siis uusia alusia ja kärräsin ne karsinalle. Mirri katsoi menoani sivusta uteliaana. Lopputuloksesta tuli - no ... keskiverto, mutta eihän Mirri siitä suuresti välittäisi. Työn jälkeen vein siis talikon ja muut takaisin, ja palasin karsinalle. Nyt olisi suunnilleen ruoan aika, joten kysyin Heidieltä, joka talliin juuri astui lupaa ruokkia Mirri. Luvan saatuani menin hakemaan sen ruoka-annoksen ja palasin reharista kauhan kanssa ja vein ruoat sen ruoka-astiaan. Heidi pyysi apua muidenkin ponien ruokkimisessa. Mikäs siinä, tokihan minä poneja ruokin! Sain tehtäväksi antaa Ristolle ja Ollille ruoat, ja niin teinkin. Ponit kuopivat maata hermostuneena, kun eivät heti ruokiaan saanut.

Kun ruoat lopulta oli jaettu, Heidi kiitti avusta ja lähti varustehuoneeseen päin. Minä jälleen vilkaisin kelloani. Se näytti neljää. Kohta tulisi aika lähteä kotiin, joten sanoin nopeasti Mirrille heipat ja lähdin käppäilemään harjapakin kanssa kotia päin.
Oli ollut jälleen ihana päivä!

// Ulkonäkö - ja luonnekuvauksen postailen myöhemmin (:

Ihanan pitkä tarina taas <3 Kivasti meni Mirrin kanssa, pitkä juoksutuskin tuntui vihdoin väsyttävän tallin energiapakkauksen (sen kanssa on ollut pieniä ongelmia, ei ole meinannut tamma pysyä aloillaan edes tarhatessa). Mahtavaa että jaksoit vielä keskittyä ääniapuihinkin, ja autoit ruokkimaan hevosia. Kiitos sinulle!
rahat: 5 v€
pisteet: 8 p.

No nyt tuli oikea into tehä kaikkea Mirrille, joten kuva tulee jälleen kehiin:
https://2img.net/h/oi50.tinypic.com/rbmb74.png
(Mirri karsinassa)
En oikeasti jaksanut ruveta tuon oven kanssa säätämään, anteeksi siitä. Viivat ovat tarkoituksella tuommoiset vinot :') Ja ne viivat siis on sillee sitä karsinaa sillai hassusti. Sittenöö. Joo. Mirrin anatomia kusasee taas, muttano.

Ainiinjoo se luonne- ja ulkonäkökuvaus.. Tässäpä tulee:
Luonne
Noöö. Oon tämmöne rauhallinen, mut melko herkkä tyyppi. Rauhallisuus joskus tosin haihtuu tuttujen tyyppien kanssa, ja rupeen sekoileen täysillä :'D Mutta uusien ihmisten kanssa oon ujo, enkä todellakaan uskalla aloittaa keskustelua. Tutustuttua kuitenkin olen puhelias. Yritän aina peittää pahat tunteeni janiin. Mirrin kanssa puuhailen paljon, ja ponin kanssa en oikein kiinnitä huomiota muihin ihmisiin ympärillä. Eli lyhyesti oon tämmöne aluksi ujo ilopilleri.
Riittääkö tommone?
Ulkonäkö
Omistan mustat hiukset, jotka ovat toiselta puolelta (vasen) pitemmät, noin olkaan asti, ja toiselta puolelta taas tuohon leukaan. Etuhiukset omistan myös, tuohon kulmakarvoihin asti ne on. Vihreäruskeat silmät myös, ja vähän finnejä (mutta sitä ei tarvitse todellakaan piirtää :'DD) Pitkä, normaalipainonen. Pidän yleensä mustaa pitkähihasta ja hupparia auki sen päällä. Lökärit löytyy myös jalasta. Rautoja eikä silmälaseja löydy.
Hienosti kuvailtu taas .. :'D

Söpö poni taas <3 Tällä kertaa jopa tausta, tekee kuvasta aian viimeistellymmän näköisen. Edelleen anatomiassa virheitä, mutta eihän Lehtolan ponit mitään realistisia olekkaan ;D
rahat: 4 v€
pisteet: 6 p.

+ lisäilin kuvauksesi ja ostoksesi

Oli viikonloppu, ja vieläpä minun syntymäpäiväni! Oli siis pakko päästä tallille edes käymään, vaikka aikaa ei paljoa ollutkaan. Olin tullut täysin riippuvaiseksi Mirristä ja talleilusta, joten pakkohan siellä oli käydä. Lähdin siis kävelemään tallille päin iloisesti rallatellen, on se joskus kivaa vuosiakin täyttää. Tallilla tervehdin jokaikistä ponia hymyillen. Jotkut säikähtivät iloani, jotkut eivät edes huomanneet. Moikkasin myös Mahvia ja lähenin Mirrin karsinaa. Lopulta olin ponin karsinan edessä, ja se hörisi minulle. Minulla ei ollut tänää aikaa harjaukselle, mutta rapsutuksille kyllä! Astuin Mirrin karsinaan ja annoin sen haistella kuluneita, punaisia lapasiani hetken. Haistelutuokion jälkeen rupesin rapsuttelemaan Mirriä kaulasta, koska tiesin että se pitäisi siitä. Jatkoin rapsuttelua melkein koko ponin ympäri, kunnes Mirri jo melkein nukkui. Silloin hymyilin ponille ja vain katsoin sitä hetken.

Minulla ei ollut enää paljoa aikaa, vieraat saapuisivat kahdeltatoista ja kello näytti yhtätoista. Mutta silti minulla olisi aikaa rapsutella tuota karvaista, suloista pientä ponia hetki. Rapsuttelin sitä selästä vielä hetken, ennenkuin annoin sille herkun ja sanoin hyvästit. Tämä oli nyt tosiaan tämmöinen pikaherkkuvisiitti, mutta tuskin Mirri siitä suuremmin pahastuisi, ajattelin. Minulla muuten saattaisi olla aikaa vielä puhdistaa tallin käytävät. Vilkaisin kelloa. Varttia yli. No olisihan minulla vielä vartti aikaa, joten otin harjan käteeni ja rupesin lakaisemaan. Siinä oli melko kova työ, koska lattia oli melko likainen. Kun olin lattian kuitenkin melko puhtaaksi saanut, vein harjan paikoilleen ja huokaisin. Harmitti, että piti jättää talli näinkin nopeasti, mutta ei kai sille mitään voinut. Lähdin siis kävelemään mietteissäni tallista ulos.

Ei kai tämmöinen pikavisiitti haittaa ?

Kiva että jaksoit käydä, vaikka kiire olikin. Nämä pikaisemmatkin käymiset tekevät hyvää poneille, hiukan rutiinia arkeen (:
rahat: 3 v€
pisteet: 5 p.

Oli vielä viikonloppu, sunnuntaipäivä. Olin pirteänä heti aamulla, ja minulla oli koko päivä aikaa olla tallilla. Tänään tulisi varmaan olemaan myös ensimmäinen ratsastukseni Mirrillä. Mietin millaista se tulisi olemaan samalla kun puin tavallisten lökäreiden tilalle mustat, hieman kuluneet ratsastushousut. Onneksi ne istuivat vielä päälleni, enkä ollut kasvanut niistä pois. Laitoin päälleni myös pitkähihaisen, fleecetakin ja sen päälle vielä toppatakin. Ulkona oli kovinkin kylmä, ja minä jäätyisin tallilla varmasti, ilman tätä .. suurta pukeutumistani. Kun vaatteet olivat päällä, pakkasin harjapakkini ja otin vanhan kypäräni, joka oli kulunut monista tippumisistani pieneltä, villiltä shetlanninponilta entiseltä ratsastustallillani. Mutta ei se mitään, hyvin se kestäisi. Tiesin, että en mitään raippaa tuolla ponilla tarvitsisi, joten lähdin kävelemään kohti tallia.

Matka kului sutjakasti, koska ratsastushanskani olivat hyvin paksut, ja muutenkin kaikki vaatteeni olivat paksuja. Kohta olinkin perillä, ja astuin talliin. Se oli hyvinkin siistinä tänään, ja pari hoitajaa olivat harjaamassa likaisia hoidokkejaan. Heti, kun astuin sisään, kaikki kääntyivät katsomaan minua. Hymyilin tyypeille vain hätäisesti ja lähdin kohti Heidien toimistoa. Jätin ensin harjapakkini Mirrin karsinalle. Toimistolla Heidi katsoi minua hymyillen ja kysyi mitä asiaa minulla olisi. Kysyin vain, voisiko hän valvoa tänäistä ratsastustani. Tokihan hän suostui, vaikka hänellä näytti aika kiire olevan. Kiitin tuota nuorta naista suuresti ja lupasin auttaa tallitöissä, jos tarvetta olisi. Sanoin myös, että lähtisin ratsastamaan jossain yhdentoista maissa, johon oli siis suurinpiirtein tunti. Nainen nyökkäsi ja hyvästeli minut.

Minua jännitti, suurestikin. Ensimmäinen ratsastus. Pelottavaa. Enhän ollut hoitanut täällä kun.. alle kuukauden. Mutta olisihan se mukavaa päästä tuon ihanan, pullamahaisen ponin selkään. Kun tallustin karsinalle, poni katsoi minua viekkaasti. Mitähän sillä olisi mielessä? Vai olikohan mitään .. No, ei sillä väliä. Minun pitäisi harjata poni nopeasti jotta kerkeäisin ajoissa ratsastamaan. Otin siis pakistani kumisuan ja rupesin pyörittelemään sitä ponin karvassa. En nyt kerennyt siis harjata pitkään, joten kumisuka vaihtui hetkessä pölyharjaksi. Mirri vain katsoi harjaustani äimänkäkenä, mutta minä vain hymyilin sille. Kun olin jo kaviokoukussa, Heidi tuli luokseni ja katsoi, missä vaiheessa olin. Hymyilin naiselle ja vein kaviokoukun pakkiin. Osoitin satulahuonetta viestittääkseni meneväni satulahuoneeseen hakeakseni ponin kamat. Tunnistin heti satulan pinkistä huovasta, ja suitsetkin löytyivät hetkessä. Raahasin kaikki varusteet karsinalle ja rupesin laittamaan niitä. Lämmittelin aluksi kuolaimia hetken, ja avasin suitset niputuksesta.

Niputuksen avaamisen jälkeen menin karsinaan, otin Mirrin päästä kiinni ja rupesin laittamaan suitsia. Mirri ottit kiltisti kuolaimet suuhunsa eikä erityisemmin nostanut päätäänkään. Joten laitoin suitset nopeasti päähän, otin otsatukan otsapannan alta pois, laitoin leukahihnan ja turpahihnan kiinni sopivan kokoisiksi, ja ohjatkin laiotin kaulalle. Nyt olisi satulan vuoro. Otin satulahuovan käteeni, ja laitoin sen sopivaan kohtaan Mirrin selkään. Nyt minua rupesi jännittämään enemmän, mutta jatkoin touhujani. Otin satulan käteeni, ja nostin sen varovaisesti Mirrin selkään. Kun katsoin sen olevan oikealla paikalla, rupesin kiristämään satulavyötä. Aluksi laitoin sen vain toisiin reikiin molemmilta puolilta, ja se saisi riittää. Heidi nähtävästi oli lähtenyt maneesille, joten kai minkäkin lähteä voisin. Ensiksi tarvitsisin kyllä kypärän, toki. Laitoin kypärän siis päähäni ja sitten remmin leukani alta kiinni. Omituista. Pitkästä aikaa kypärä päässä. No, ei ollut aikaa jäädä miettimään, joten otin Mirrin ohjista kiinni ja lähdin taluttamaan ponia kohti maneesia.

Maneesilla hengähdin. Talutin tuon suurisilmäisen, takkuharjaisenkin ponin kaartoon ja rupesin säätämään jalustimia sopivalle korkeudelle, jotta selkään pääsisin. Kun ne olivat suht sopivat, rupesin kiristämään vyötä vähän, jottei satula sentään maahan kellahtaisi kun selkään ponnistaisin. Kun kaikki oli säädetty, pomppasin pehmeästi Mirrin selkään. Kaikki jännitys katosi sillä hetkellä, kun ponin selkään pääsin. Pyysin Heidiä katsomaan, olivatko jalustimet saman mittaiset. Kun hyväksyntä tuli, annoin ponille pohkeita ja lähdimme kävelemään uralle. Hymyilin niin paljon kuin suinkin voin, ja annoin Mirrin kävellä vielä hetken pitkin ohjin.

Ohjien lyhentyessä aloin samalla tehdä pidätteitä, jotta saisin heti alussa Mirrin kuulolle. Poni oli aika virkeänä, joten meni hetki, että sen kuulolle sain. Kun sen kuitenkin tein, jätin pysähdykset ja rupesin muodostamaan lyhyiden sivujen keskelle voltit. Menin voltit ensimmäisenä ihan käynnissä yrittäen saada mahdollisimman hyvän muodon. Mirri totteli unelmasti, ratsastus tällä ponilla oli täysin sitä mitä olin luullutkin! Kun voltit alkoivat sujua, jatkoin hommaa ravissa. Tosin tein aluksi vain pienet ravipätkät pitkille sivuille, ja sitten voltit käynnissä. Harjoitus sujui hyvin, mitä nyt Mirri välillä pinkaisi kiitoraviin. Hetken ravailun jälkeen jatkoin välikäynnit, joiden aikana annoin Mirrin vapaasti kävellä kaulaansa venyttäen. Heidi vain katsoi minua katsomosta, ja minä hymyilin hänelle. Poskeni olivat punaiset, sen huomasin itsekin. Mutta sehän oli vain hyvä!

Kun olimme tarpeeksi kävelleet, jatkoin. Tein aluksi jälleen pysähdyksiä, mutta vain hetken aikaa. Pysähdysten jälkeen rupesin tekemään voltit, ja niissä rupesin ravaamaan. Mirrillä oli vaikeuksia tässä tehtävässä hetki, koska se ei olisi malttanut siirtyä voltin jälkeen käyntiin. Mutta kyllä se lopulta malttoi, ja tehtävä sujui hyvin. Katsahdin rannekellooni. Se näytti varttia vaille kahtatoista, joten ratsastaisin vielä vartin, mutta en suinkaan ravia. Vartti olisi loppukäynneille. Jätin siis voltit pois ja ravin myös, ja annoin ponille pitkät ohjat. Taputin sitä hurjasti kaulalle, ja nyt Heidikin avasi suunsa:
- Teillä meni hyvin, vaikka Mirri vähän lähtikin viemään. Hyvää työtä, kertakaikkiaan! Laita Mirrille fleeceloimi ja jätä se talliin, kun olet valmis. Pese myös ensin se.
Nyökkäsin naiselle, joka lähti pörhältämään takaisin toimistoonsa. Jatkoin kävelyä vielä hetken, kunnes siirsin ponin kaartoon ja laskeuduin halailun jälkeen maahan.

Laitoin jalustimet ylös, ja löysäsin satulavyötä reiällä. Nyt olisimme valmiita lähtemään. Otin Mirrin ohjista kiinni ja lähdin taluttamaan ponia talliin. Se pärskähteli ja katsoi minuun tyytyväisenä. Varmaan liikunta teki sillekin hyvää? Kai. No, tallissa vein ponin ensin karsinaansa, jossa otin sen suitset ja satulan pois. Vein ne paikoilleen, mutta ensin toki puhdistin kuolaimet, niputin suitset ja harjasin huovan kovalla harjalla. Kun varusteet olivat valmiit, hain Mirrin riimun ja narun ja talutin sen pesuboksiin. Siellä kiinnitin sen hyvin, ja otin letkun käteeni. Rupesin pesemään ponia hiestä. Poni nautti vedestä suuresti, joten pesin sitä hieman normaalia pidempään. Pesun jälkeen kuivasin sen hikiviilalla ja pyyhkeellä. Sitten hain sen fleeceloimen, laitoin sen ponin päälle ja irrotin Mirrin boksista. Talutin sen myös karsinaansa, ja otin riimun ja narun pois.

Seuraavaksi varmaan voisin ruokkia sen? Karsinankin puhdistaa voisin, aikaa kun oli. Ensimmäiseksi ruokinta. Hain Mirrille oikeat ruoat, ja piilotin ruokaan tapani mukaan namin. Sitten vein ruoan kauhassa Mirrin karsinalle ja kaadoin ruoat astiaan. Mirri rupesi heti syömään, ja löysi namin melkein ensimmäisenä! No, annoin sen syödä rauhassa ja lähdin hakemaan talikkoa ja kottikärryjä. Kun palasin karsinalle niiden kanssa, Mirri oli jo syönyt. Hymyilin ponille ja astuin karsinaan. Rupesin vispaamaan likaisia alusia ja jätöksiä kottikärryihin. Pari kertaa minun piti rampata karsinan ja lantalan välissä, mutta lopulta kaikki lika oli poissa (miten mul tuli tästä mieleen se ihme mainos joka tuli teeveest joskus .. :'D). Hain siis uudet aluset ja rupesin levittelemään niitä. Kun tulos oli ... melko hyvä, huokaisin ja huomasin, että kohta tulisi aika lähteä. Hyvästelin siis Mirrin halauksella ja suljin karsinan. Oli kyllä ollut mahtava päivä Lehtolassa!

Tosi upeesti meni eka ratsastus, sopivaa hölkkäilyä - joka kuitenkin sai molemmat lämpimäksi. Nätisti Mirri siulla liikkui, vaikka tosiaan kerran lähtikin vähän kuolaimelta. Kiva että autoit vielä lopuksi ruokinnassakin (:
rahat: 5 v€
pisteet: 8 p.

https://2img.net/h/oi40.tinypic.com/szvrig.jpg
Pahoittelen suurista traumoista, tein Paintilla nopeasti koska inspas. Mirrille tuli nyt pitkä etuharja, mutta ei kai se haittaa ? (:

// https://2img.net/h/oi40.tinypic.com/ve2f79.png
Minullako tylsää ? Ei toki. Anteeksi, en jaksanut Gimpillä ruveta värittämään kun se aina kiusaa mua eikä jaksa totella joten tosta tuli tommonen. Mutta ite tykkään tunnelmasta. Kevään eka kukka!

https://2img.net/h/oi41.tinypic.com/hsqq2w.png
Tästä en sano mitään, koska en nyt tiedä minkälainen oikeeti on. Korvat on pitkät ja turpa outo, mutta tausta :3 <3 Löysin uuden työkalun Gimpistä :'D

1. kuva
Pirtsakka tausta ainakin, ehkä vähän liiankin silmille hyppivä. Tosi nätti kuitenkin, ehkä vähän kulmikkaat ääriviivat - tosin paintin kanssa ei saakkaan aina mtn priimalaatua.
rahat: 4 v€
pisteet: 5 p.

2. kuva
Kiva kun taustaakin olet piirtänyt, harmittaa vaan ettet värittänyt D: olisi tullut vielä viimeistellympi väritettynä. Kevättä selkeästi ilmassa ;DD
rahat: 4 v€
pisteet: 6 p.

3. kuva
Söpö, tausta ehkä taas vie päähuomion kun sen verran levoton. Söpö ilme ponilla kuvassa ;D
rahat: 3 v€
pisteet: 5 p.

Yhteensä 11 v€ ja 16 p.