Tiian ja Repen kaappi

    Jaa
    avatar
    Heidie
    Admin
    Admin

    Viestien lukumäärä : 154
    Join date : 10.03.2009
    Paikkakunta : Tampere

    Tiian ja Repen kaappi

    Viesti  Heidie lähetetty To Helmi 25, 2010 7:07 pm

    Aloitti: 25.02.2010
    Pisteet: 43 p.
    Rahat: 34 v€

    Tavarat:
    -

    Kuittaukset:
    03.03. // harjasi, putsasi karinan, pesi varusteet, tarhasi ja juoksutti // 2 p. ja 2 v€

    Ulkonäöstä sen verran, että olen lyhyt, sinisilmäinen ja ruskeahiuksinen, hiuksista sen verran että otsis menee silmien päälle (tai ainakin toisen) ja muuten hiukset ylettyy olkapäiden alapuolelle. Tallilla päällä on vaaleat ratsastushousut, joissa tummansiniset kokopaikat ja tummansinisiä ruutuja sekä kesäisin joku pitkä t-paita, talvella tummansininen takki.

    Luonteelta olen kavereiden kanssa äänekäs, puhelias ja sanon joskus asioita liiankin suoraan enkä läheskään aina mieti, mitä sanon. Tuntemattomien tai puolituttujen kanssa toimin yleensä rauhallisemmin ja saatan olla ujokin. Hevosten lähellä osaan käyttäytyä kavereidenkin seurassa yleensä ihan tallin sääntöjen mukaan ja hevosia häiritsemättä.


    Viimeinen muokkaaja, Heidie pvm Ma Maalis 08, 2010 9:09 am, muokattu 6 kertaa

    Tiia.

    Viestien lukumäärä : 6
    Join date : 25.02.2010
    Paikkakunta : Vantaa

    Tarina numero yksi

    Viesti  Tiia. lähetetty To Helmi 25, 2010 8:48 pm

    Kahlasin noin 20cm syvässä lumihangessa. Lisää lunta satoi jatkuvasti, ihan kuin sitä ei olisi vielä tarpeeksi. Bussipysäkiltä tallille vievää tietä ei oltu aurattu kunnolla, joten bussilla tulevat hoitajat joutuisivat tarpomaan myöhemmin päivällä vielä syvemmässä hangessa. Jos nyt kukaan muu edes kulkisi bussilla. Muut varmaan istuisivat lämpimässä autossa tallipäivän jälkeen ja huristelisivat ohitseni istuen pehmeillä penkeillä ja kuunnellen radiota. Minä saisin tyytyä hangessa tarpomiseen, kylmään rikkinäiseen bussiin joka pomppaisi joka ikisen kuopan kohdalla ainakin puoli metriä ilmaan ja jonka penkeissäkään ei olisi pahemmin kehumista. Loistava alku päivälle.

    Lopulta pitkän, tuskallisen vaeltamisen jälkeen saavuin tallille, juuri ennen kun olin menettämässä toivoni perille löytämisen suhteen. Vielä pitäisi selvittää Repen asuinpaikka. Koska ketään ei näkynyt, päätin ensin etsiä sen kaikki varusteet, ihan varmuuden vuoksi, vaikka en niille vielä vähään aikaan mitään saisi tehdäkään. Kuljeskelin hiljaisessa tallissa ympäriinsä, kunnes onnistuin löytämään varustehuoneen oven. Astuin sisään ja katselin ympärilleni - suuri huone oli siististi järjestetty ja sieltä löysi hetkessä kaiken tarvittavan. Satulat ja suitset olivat kaikki omilla paikoillaan. Tutkailin hetken ponien varusteiden värejä. Repen varusteet olivat näköjään sinisiä, Mirrin pinkkejä - kaikilla oli oma värinsä. Lopulta siirryin harjaämpärien tutkimiseen ja löysin Repen oman, sinisen ämpärin alemmalta hyllyltä. Päätin harjata ponin vasta sitten, kun olin saanut sen asumuksen puhdistettua, joten lähdin vaeltamaan varustehuoneen ulkopuolelle.

    Lopulta päädyin palaamaan takaisin ulkoilmaan. Kiertelin ympäri tallialuetta tutkien paikkaa. Pitkähkön vaeltelun jälkeen saavuin tallin takaa löytyneen lantalan luokse, löysin melko nopeasti sekä välineet että paikan, minne ponin asumuksen pohjalta löytyvät tuotokset pitäisi kuskata. Enää poni pitäisi löytää. Päätin palata kylmästä ilmasta sisälle talliin, missä huomasin hyvinkin nopeasti Repen nimen erään karsinan ovessa. Kävelin karsinan luo ja kurkistin ovesta sisään. Karsinasta minua katsoi valtavan karvainen pienehkö poni, joka omisti suloisen pörröisen harjan joka sojotti suunnilleen kaikkiin mahdollisiin suuntiin. Päässään karvaisella otuksella oli leveä valkoinen läsi, jota koristi muutama likaläntti. Karsina oli melko likainen, joten ajattelin hakea heti välineet sen puhdistamiseen. Kääntyessäni takaisin tallin ovelle päin näin ensimmäistä kertaa jotain elollista toimintaa - hevosia lukuun ottamatta - tallilla. Joku hoitajista raahasi mukanaan pinkkiä harjaämpäriä, näytti siltä että tämä hahmo oli menossa ulos. Pällistelimme toisiamme hetken ennen kuin lähdin taas jälleen ulos hurjan lumimyrskyn armoille.

    Ulos päästyäni huomasin lumisateen lakanneen. Tai ainakin hiljenneen. Sain raahattua karsinan puhdistukseen tarvittavat välineet talliin ilman suurta lumikuormaa. Avattuani karsinan oven pitelin talikkoa hetken kädessäni ja katselin sisälle karsinaan, miettien järkevintä puhdistustapaa. Lopulta aloin kippaamaan kikkareita kottikärryihin, ensin hieman huonommalla menestyksellä mutta lopulta sain joitakin läjiä kuljetettua perille asti lähes ehjinä. Lopputulos ei ollut ehkä mikään maailman upein, mutta saisi luvan kelvata Repelle. Viimeistelin urakan parhaani mukaan ja palautin tavarat takaisin oikeille paikoilleen. Aurinkokin yritti jo melkein saada tungettua säteitään paksun, synkän lumipilvipeitteen lävitse. Välillä jo kuvittelin nähneeni osan auringosta.

    Sisälle palattuani kävin viimein hakemassa Repen harjaämpärin. Sininen, hieman kulunut muoviämpäri kourassa astelin takaisin karsinalle, jonka olin juuri saanut puhdistettua. Repe oli ystävällisesti päättänyt vääntää höyryävän, tuoreen läjän juuri puhdistamaani karsinaan. Poni itse lähinnä katseli minua uteliaasti ja tuli melko nopeasti luokseni tekemään lähempää tuttavuutta. Ponin karvainen turpa lähestyi uhkaavasti taskujani ja lopulta poni tuli siihen lopputulokseen, ettei minulla ollut yhtään herkkuja mukana. Ei löytynyt porkkanan herkullista tuoksua tai kuulunut namipussin rapinaa.

    Muutaman minuutin tutustumisen ja jutustelun jälkeen aloin tutustua harjaämpärin valikoimaan. Lopulta löysin haluamani harjan ja aloitin ponin hinkkaamisen. Repe tuntui nauttivan harjaamisesta, niin olisin varmaan minäkin nauttinut, jos lukemattomat karvat ja pölyhiukkaset eivät olisi yrittäneet suoriutua joukkotunkeutumisesta nenääni. Muutaman aivastuksen ja useiden karvamöykkyjen jälkeen Repe oli puhdas - tai ainakin päättelin niin tekemäni työn perusteella. Poni ei näyttänyt yhtään sen puhtaammalta kuin ennen harjaamista, ainoastaan turvalla olleiden likalänttien puuttuminen paljasti kauempaa katsoessa ponin puhdistumisen. Lähempää tutkimusta tehdessä saattoi huomata, ettei pölyäkään irronnut ponin muhkeasta karvapeitteestä läheskään niin paljon kuin ennen harjauksen aloittamista. Lisäksi lattialla oli muutamia karvaläjiä, eikä ollut vielä edes karvanlähtöaika. Parin kuukauden päästä jonkinlaisen hengityssuojaimen käyttö voisi olla suositeltavaa Repen harjauksen aikana. Hetken katselemisen jälkeen keräilin suurimpia karvaröykkiöitä pois karsinan pohjalta ja vein kaikki tavarat paikoilleen ennen kuin palasin vielä taputtelemaan pientä karvaista hoitokameliani.

    Palatessani jälleen kerran karsinalle Repe katsoi minua yhtä uteliaasti ja kärsivällisesti kuin aikaisemminkin. Se ei sentään tutkinut taskuja uudelleen. Taputtelin ponia jonkin aikaa jutellen samalla kaikkea enemmän tai vähemmän turhaa, ennen kuin suljin oven huolellisesti ja lähdin taas tallin ulkopuoliseen maailmaan tarpomaan loputtomassa lumihankierämaassa kohti bussipysäkkiä. Onneksi bussi tuli melko nopeasti enkä ehtinyt jäätyä kovinkaan pahasti. Ensimmäinen tallireissu oli ohi, jäin innolla odottamaan seuraavaa.

    // oho, siitähän tuli aika pitkä :D Toivottavasti joku jaksaa lukea.
    avatar
    Heidie
    Admin
    Admin

    Viestien lukumäärä : 154
    Join date : 10.03.2009
    Paikkakunta : Tampere

    Vs: Tiian ja Repen kaappi

    Viesti  Heidie lähetetty Pe Helmi 26, 2010 9:40 am

    Ihana tarina, meillä ei tosiaan täällä sivuteillä kulje aura-auto, ja jos kulkee niin ei jaksa aurata tietä tallin pihaan. Pitäisi varmaan patistaa oma miäs töihin. Hienosti meni ensimmäinen päivä, enkä malta odottaa seuraavia tarinoita. Tosi mukavaa ja sujuvaa tekstiä, eikä pituus haittaa mitään - päinvastoin ;D
    rahat: 5 v€
    pisteet: 6 p.

    Tiia.

    Viestien lukumäärä : 6
    Join date : 25.02.2010
    Paikkakunta : Vantaa

    Tallilla taas

    Viesti  Tiia. lähetetty Pe Helmi 26, 2010 11:20 am

    Repe laahusti perässäni kohti tarhoja. Yritin parhaani mukaan tähystellä lumisateen läpi, mutta hiutaleet tunkivat jatkuvasti silmiin ja nenään, oikeastaan kaikkialle. Repe näytti tyytyväiseltä - sillä ei ollut kylmä paksun karvapeitteensä alla, eikä lumikaan pahemmin ärsyttänyt sitä. Se vaikutti oikeastaan hyvin iloiselta päästessään ulos. Ponin korvat heiluivat jatkuvasti joka suuntaan ja sen pyöreähkö maha heilui askelten tahdissa. Aina välillä Repe kääntyi katsomaan jotain jännittävää asiaa, kuten käpyä joka makasi maassa kuusen vieressä, ihmeellistä aidantolppaa tai ihmeellisiä jälkiä lumessa. Poni selvästi nautti tarhareissusta enemmän kuin minä, joten pystyin jättämään sen hyvillä mielin yksin tarhailemaan.

    Repen tutkiskellessa oman pienen aitauksensa sisällä olevia ihmeitä siirryin itse raatamisosastolle. Päätin aloittaa perinteisesti karsinan puhdistuksella, onneksi tällä kertaa karsina saisi olla puhtaana hieman pidempään. Tällä kertaa yhä useampi läjä onnistui päätymään kottikärryihin ehjänä, eikä pinsettityöskentelyä tarvittu. Lopulta karsina oli mukavan siistin näköinen. Pehmoinen purupeite katsoi minua kutsuvasti ja hetken melkein meinasin käydä siihen nukkumaan, kunnes päätin jättää sen Repen iloksi. Saisin luvan raataa vielä jonkin aikaa ennen kuin pääsisin omaan sänkyyni nukkumaan.

    Saatuani kottikärryt iloisesti takaisin paikoilleen suuntasin tieni takaisin talliin. Ensin etsin Repen varusteet ja sen jälkeen aloin pohtia, miten saisin ne puhtaaksi. Lopulta päädyin hinkkaamaan satulaa sienellä, joka värjääntyi hyvinkin nopeasti satulan päällä olevan likakuorrutteen ansiosta ruskeaksi. Puhdistaessani likaista satulaa saatoin vain katsella kauhulla kuolaimia, joihin joku julma ihminen oli antanut kovettua vihertävän kuolakerroksen. Tämän jälkeen varusteet eivät tulisi näyttämään samalta minun hoitoaikanani. Ainakin toivoin niin.

    Lopulta olin saanut vihreän epämiellyttävän kovettuneen kuolakuorrutteen pois kuolaimista sekä suitset muutenkin pestyä. Satula näytti todella siistiltä ja puhtaalta pesemisen jälkeen, ainakin verrattuna siihen miltä se näytti ennen pesua. Sieni oli muuttunut hieman alle tunnissa likaisen väriseksi, eikä se palannut enää kovinkaan lähelle alkuperäistä väriään. Toivottavasti se ei häiritsisi ketään pahasti.

    Ja niin raahasin Repeä taas ympäri tallipihaa. Poni vaikutti hyvinkin iloiselta päästessään talliin, se oli ehtinyt tutkailla koko tarhan läpi parikin kertaa ja alkoi kyllästyä lumeen. Annoin Repen tutkia puhdistettua karsinaansa hetken sillä välin, kun hain sen harjat. Sininen ämpäri oli samalla paikalla kuin edellisenäkin päivänä. Siistiltä hyllyltä oli hävinnyt muutama muukin ämpäri, joten en nähtävästi ollut ainoa paikalla oleva hoitaja. Ilmeisesti kaikki kävivät varustehuoneessa aina silloin, kun itse olin jossain muualla. Jossain vaiheessa kuitenkin alkaisi tylsistyttää pelkkien ponien seura tallilla.

    Raahatessani Repen ämpäriä tallissa tajusin, etten ollut kiinnittänyt muihin poneihin huomiota lainkaan. Pysähtelin matkalla Repen karsinalle kurkistamaan muutamaan karsinaan sisälle. Yhdessä asusteli hiirakko, noin Repen kokoinen poni, joka ei huomioinut minua lainkaan. Se keskittyi tutkiskelemaan karsinansa pohjalta löytyviä puruja ja etsimään viimeisiä ruuanmurusia. Vähän matkan päästä löytyi pari vuononhevosta, jotka eivät kiinnostuneet minusta yhtään hiirakkoa enempää. Nähtävästi ainoa poni, joka minuun kiinnitti huomiota, oli karvainen pikkukameli Repe.

    Lopulta pääsin vaeltamaan Repen karsinalle asti. Poni katseli minua tasan yhtä uteliaasti ja yhtä kerjäävä katse naamallaan kuin aikaisemminkin. Rapsutin hetken ponin kaulaa ennen kuin aloin kaivamaan harjaa sinisestä ämpäristä. Hetken kuluttua karvat sinkoilivat ympäri karsinaa ja pöly tunkeutui kaikkiin mahdollisiin paikkoihin. Itse yritin parhaani mukaan nähdä jotain ilman, että saisin poninkarvoja silmiini ja hengittää ilman aivastuskohtauksia, kun Repe venytti kaulaansa ja pörisi tyytyväisenä. Ponin elämä taisi olla aika mukavaa.

    Lopulta lukuisat karvamöntit laskeutuivat jälleen karsinan pohjalle, mistä keräilin niitä pois. Repe oli lähes torkahtanut harjaamisen aikana ja nuokkui paikallaan pehmoisen purupeitteen päällä. Kavioista löytyneet jääkokkareet alkoivat hiljalleen sulaa ja muodostivat karsinan pohjalle märkiä länttejä.

    Ennen Repen hyvästelyä popsin hetken eväitäni tallissa. Täyttävän voileipä- ja kaakaotuokion jälkeen raahauduin Repen karsinaan taputtelemaan ponia, joka vaikutti sangen tyytyväiseltä elämäänsä. Mukavaa sillä varmastikin oli, lämmin kotoisa talli jossa asustaa ja kaikki mukavuudet. Eikä sen ainakaan vielä tarvinnut pahemmin töitäkään tehdä.

    // hieman lyhyempi tarina kuin viimeksi, piirtelin kuitenkin mukaan myös kuvan.
    avatar
    Heidie
    Admin
    Admin

    Viestien lukumäärä : 154
    Join date : 10.03.2009
    Paikkakunta : Tampere

    Vs: Tiian ja Repen kaappi

    Viesti  Heidie lähetetty Pe Helmi 26, 2010 11:36 am

    tarina:
    Hienoa että pääsit heti seuraavanakin päivänä tallille, Repe selvästi kaipasi sinua illalla - tai sitten se vain valitti vähäistä ruokaansa (pistin pojan dietille, iso heinämaha saa kyytiä kesään mennessä). Hienosti teillä meni vaikka poni ei ehkä ihan sataprosenttisesti sinuun luottanutkaan tarhareissulla. Mukavaa että saimme joukkoon uuden aktiivisen hoitajan ;D
    rahat: 6v€
    pisteet: 6 p.

    piirrustus:
    Tosi lutuinen ja söpö <3 Turpa ehkä hiukan pieni, mutta sopii tuohon piirrustukseen. Ponin harjakin on päässyt rehottamaan, pitäisi varmaan siistiä se tässä joku päivä.
    rahat: 6 v€
    pisteet: 8 p.

    Saat yhteensä 12 v€ ja 14 p.

    Tiia.

    Viestien lukumäärä : 6
    Join date : 25.02.2010
    Paikkakunta : Vantaa

    Vs: Tiian ja Repen kaappi

    Viesti  Tiia. lähetetty La Helmi 27, 2010 9:52 am

    Taas jälleen lisää tehtäviä, uusia mahdollisuuksia. Tällä kertaa saisin näköjään myös lähteä taluttelemaan Repeä, kentälle tai metsään, miten itse haluaisin. Myös juoksuttaminen olisi mahdollista. Päätin aloittaa turvallisesti taluttamalla kentällä tai maneesissa, myöhemmin voisi kokeilla juoksutusta.

    Hyppäsin ulos bussista ja lähdin tarpomaan kohti tallia. Yllätyin iloisesti huomatessani, että tie oli aurattu - olihan siinä vielä lunta eikä se missään siisteimmässä kunnossa, mutta ainakin siinä pystyi kävelemään. Eikä lunta ollut polviin asti. Kävelin tallille tyytyväisenä hyvästä alusta päivälle. Päästyäni talliin huomasin, että ponit olivat jo valmiiksi tarhassa. Siirryin suoraan puhdistamaan karsinaa. Homma alkoi hiljalleen jo sujua ja pian voisin kehua osaavani puhdistaa ponin karsinan. Olin tyytyväinen työn lopputulokseen ja saatuani tavarat takaisin paikoilleen palasin tallin lämpöön.

    Varustehuoneessa oli muutakin porukkaa. Kaksi hoitajaa pesivät jossain nurkassa hoitoponiensa suitsia ja juttelivat yhdessä. Yksi hoitajista istui kauempana yksin. Nappasin Repen suitset ja katsahdin vielä yksinäiseen hoitajaan päin. Se taisi olla sama, jonka näin aikaisemmin käytävällä. Meinasin mennä tämän luokse, mutta lopulta päädyin suunnilleen toiselle puolelle varustehuonetta. Puhdistelin Repen varusteet huolellisesti. Nyt siihen meni paljon vähemmän aikaa, olinhan tehnyt saman homman edellisenä päivänä. Lopulta asettelin varusteet huolellisesti paikoilleen ja katsahdin ympärilleni. Pari hoitajaa oli lähtenyt jonnekin, luultavasti harjaamaan poneja. Nappasin Repen harjaämpärin ja suunnistin kohti ponin karsinaa toivoen, että joku olisi hakenut sen tarhasta.

    Juuri kun pääsin Repen karsinan luo ja katsoin sisälle tyhjään, puhtaaseen karsinaan, tallin ovesta alkoi astella sisään poneja. Varustehuoneesta lähteneet hoitajat raahasivat pieniä karvaisia lihapullia perässään. Joku toi ystävällisesti Repenkin sisälle, vaikka olisin voinut ponin itsekin hakea tarhasta. Repe katseli minua taas jälleen yhtä uteliaasti, söpöllä ja kerjäävällä katseella. "Sori, ei nameja tänäänkään" selitin ponille, joka näytti selvästi tajunneen lauseeni. Ainakin sanat 'ei nameja'. Kuullessaan sanan 'nami' Repen katse kirkastui hetkessä, mutta sen tajutessa sanan 'ei' poni palasi takaisin söpöilyilmeeseensä.

    Kaivoin Repen harjaämpäristä kumisuan esille ja aloin pyöritellä harjaa pitkin ponin pehmeää, karvaista kylkeä. Poni huokaisi tyytyväisenä ja alkoi unelmoida - luultavasti kesästä, kärpäsistä ja isosta läjästä heppanameja. Karvat sinkoilivat taas jälleen ympäri karsinaa, yrittäen tunkeutua pölyn kanssa joka paikkaan. Joku hoitajista taisi mennä ohikin katsoen ihmetellen Repen karsinaan. Karsina oli varmaan ihan täynnä ilmassa leijailevaa karvapölysoppaa, aloin vain itse tottua siihen.

    Lopulta laskin viimeisen kavion maahan, tipautin kaviokoukun harjaämpäriin ja avasin karsinan oven. Katsahdin käytävälle ja huomasin jonkun hoitajan harjaamassa yhtä tallin vuonohevosista. Lopulta uskaltauduin tämän luokse ja onnistuin olemaan säikäyttämättä häntä. Kysyin hoitajan nimeä ja pyysin häntä mukaani maneesiin taluttamaan poneja. Saraksi paljastunut hoitaja suostui ja sovimme tapaavamme maneesissa kymmenen minuutin päästä.

    Vein Repen harjat paikoilleen ja nappasin mukaani ponin karsinalle riimun sekä riimunnarun. Olimme melko nopeasti valmiita lähtemään, joten menimme jo etukäteen maneesiin. Ehtisimme ainakin hieman totuttautua paikkaan - tai minä ehtisin. En oikeastaan ollut edes varma maneesin sijainnista, joten minulla olisi yli viisi minuuttia aikaa löytää oikea paikka.

    Melko pian seisoimme Repen kanssa keskellä maneesia. Jokaisella sivulla olevasta peilistä meitä katsoi pieni, hyvin karvainen poni sekä sen hoitaja, joka katseli paikkaa ihmeissään. Maneesi näytti oikeastaan aika hienolta peilien ja siistin katsomon ansiosta.

    Lopulta selvisin ihmetyksestä ja lähdin taluttamaan Repeä uralle. Poni käpytteli vieressäni rauhallisesti eikä välittänyt oikeastaan mistään mitään, seurasi vain minua maha heiluen ja korvat pyörien. Pian Sarakin ilmestyi maneesiin Mirrin kanssa ja suunnilleen kahdenkymmenen minuutin käynti- ja ravitaluttelun jälkeen päätimme leikkiä joitakin leikkejä yhdessä ponien kanssa. Muutaman tutun (kuten hippa) ja tuntemattoman (keksimme paljon uusia hauskoja leikkejä!) leikin jälkeen palasimme talliin.

    Harjasin Repen vielä nopeasti pölyharjalla ja tarkastin sen kaviot. Taputtelin ponia muutaman minuutin ja poni vaikutti tyytyväiseltä. Katsoessani kelloa huomasin talutusreissun kestäneen vähän yli tunnin. Olisin mielelläni jäänyt vielä rapsuttelemaan Repen karvaista turpaa, mutta lähdin lämpimästä tallista takaisin lumiseen ulkoilmaan rämpimään bussipysäkkiä kohti. Onneksi tietä oli sentään aurattu jollakin tavalla.

    // kuvakin löytyy, laittelen sen sitten kun saan väritettyä loppuun ja skannattua :)
    avatar
    Heidie
    Admin
    Admin

    Viestien lukumäärä : 154
    Join date : 10.03.2009
    Paikkakunta : Tampere

    Vs: Tiian ja Repen kaappi

    Viesti  Heidie lähetetty Su Helmi 28, 2010 12:33 am

    Hienosti meni teiltä ensimmäinen liikutuskerta, sääkin oli oikein mukava - joten poneillekaa ei tullut kylmä. Kiva että putsasit varusteetkin, minulla tuppaa mennä kaikki aika hoitajattomien ponien liikutteluun ja tallitöihin (:
    rahat: 5v€
    pisteet: 7 p.

    Tiia.

    Viestien lukumäärä : 6
    Join date : 25.02.2010
    Paikkakunta : Vantaa

    Vs: Tiian ja Repen kaappi

    Viesti  Tiia. lähetetty La Maalis 06, 2010 11:22 am

    Ulkonäkö- ja luonnekuvauksia piti postailla tänne ?

    Ulkonäöstä sen verran, että olen lyhyt, sinisilmäinen ja ruskeahiuksinen, hiuksista sen verran että otsis menee silmien päälle (tai ainakin toisen) ja muuten hiukset ylettyy olkapäiden alapuolelle. Tallilla päällä on vaaleat ratsastushousut, joissa tummansiniset kokopaikat ja tummansinisiä ruutuja sekä kesäisin joku pitkä t-paita, talvella tummansininen takki.

    Luonteelta olen kavereiden kanssa äänekäs, puhelias ja sanon joskus asioita liiankin suoraan enkä läheskään aina mieti, mitä sanon. Tuntemattomien tai puolituttujen kanssa toimin yleensä rauhallisemmin ja saatan olla ujokin. Hevosten lähellä osaan käyttäytyä kavereidenkin seurassa yleensä ihan tallin sääntöjen mukaan ja hevosia häiritsemättä.

    Ja sori kun en oo kirjottanu tarinaa nyt vähään aikaan, oon ollu kipeenä enkä oo kauheesti kuumeessa jaksanu kirjottaa eikä muutenkaan lopputulos välttämättä olis ollu kauheen mahtava. Kuvan olisin laittanu jo eilen tai toissapäivänä, mutta kone ei suostu lisäämään muistikortilta kuvia niin ei onnistu. // niin ja tossa kolme päivää sitten laitoin kuittauksen tulemaan.

    Tiia.

    Viestien lukumäärä : 6
    Join date : 25.02.2010
    Paikkakunta : Vantaa

    Vs: Tiian ja Repen kaappi

    Viesti  Tiia. lähetetty Su Maalis 07, 2010 9:57 am

    Niistin nenäni äänekkäästi. Suunnilleen koko bussin väki kääntyi katsomaan minua enemmän tai vähemmän ihmetellen. Yritin näyttää mahdollisimman terveeltä ja normaalilta punaisesta nenästä huolimatta ja jäin piakkoin pois Lehtolan pysäkillä. Tie oli jo huomattavasti paremmassa kunnossa kuin alussa, lisäksi aurinko paistoi lämpimästi ja sai nenän kutisemaan. Aivastin pari kertaa ennen kuin saavuin tallipihaan.

    Kävelin suoraan sisälle talliin. Ponit olivat ulkona, useat hoitajista puhdistivat karsinoita ja suunnilleen kaikki katsoivat minua kysyvä ilme naamallaan, pari meinasi tulla jopa kysymään jotain 'mitä teet täällä, tänne ei saa tulla kuin hoitajat'-tyylistä. Kävelin kuitenkin suoraan varustehuoneeseen, missä aloitin ponin varusteiden kuurauksen. Taukoni aikana ne olivatkin päässeet melko huonoon kuntoon, sieni likaantui hetkessä satulaa puhdistaessa ja kuolaimiin oli taas kertynyt likaisen värinen kuolakuorrute. Puhdistelin varusteita pitkään ja huolellisesti, jossain vaiheessa muutkin hoitajat alkoivat valua varustehuoneeseen hyökätäkseen sienen avulla satulantappaja-lian kimppuun. Jotkut hoitajista katsoivat minua jo suunnilleen normaalisti, kun he näkivät minut Repen varusteiden kimpussa.

    Varusteiden huolellisen huollon jälkeen raahasin karsinanpuhdistusvälineet talliin. Hieman kipeälle tuo oli suuri voimanponnistus ja ennen puhdistuksen aloittamista seisoin hetken ajan nojaamassa Repen karsinan oveen. Kun tallin lattia malttoi pysyä paikallaan, tartuin talikkoon ja viskoin läjät kottikärryihin parhaani mukaan. Talikon käyttö oli ehtinyt parin päivän tauon aikana hieman unohtua, joten karsina ei tällä kertaa ollut niin puhdas kuin mahdollista. Olin kuitenkin suhteellisen tyytyväinen lopputulokseen viedessäni tavaroita paikoilleen.

    Jotkut hoitajista raahasivat jo hoitoponejaan talliin. Hain Repen riimunnarun ja kävin nappaamassa ponin kiinni, raahasin sen talliin ja kävin noutamassa tutuksi käyneen sinisen ämpärin varustehuoneesta. Repe ihmetteli suuresti yllättäen paikalle saapunutta hoitajaa, se oli kai ehtinyt tottua jälleen siihen, ettei kukaan erityisemmin paijaillut sitä tai harjannut pörröisistä kyljistä kaikkia mahdollisia irtokarvoja pois. Taputtelin suloista karvakamelia muutaman minuutin ennen ämpärin sisältöön tutustumista.

    Karvoja siellä, karvoja täällä. Karvanlähtöajan kunniaksi päätin harjata Repen oikein kunnolla. Nuhainen nenäni ei juurikaan pitänyt ajatuksesta, joten pärskin lähes jatkuvasti. Repeä ei asia haitannut niin pitkään kun harja rapsutti mukavasti kylkeä ja irrotti lian. Jotkut hoitajista mulkoilivat Repen karsinaan vihaisina, nähtävästi kovinkaan moni ei pitänyt pärskimisestäni. Saisivat itse tulla harjaamaan Repen. Päätin myös selvittää jouhet erityisen hyvin ennen liikutusta.

    Koska olin kipeänä, päätin valita ponille liikutusmuodon joka rasittaisi itseäni luultavasti vähiten. Tai missä ei ainakaan tarvitsisi toivottavasti juosta ponin perässä. Noudin siis tarvikkeet juoksutukseen ja päätin yrittää suoriutua tehtävästä itse, olihan minulla mahdollisuus juoksuttaa yksin. Ja kävinhän sen juoksutuskurssin silloin kaksi vuotta sitten..

    Maneesissa ohjasin Repen kiertämään ympyrää. Poni liikkui laiskasti, mutta olin onneksi ottanut raipan mukaan ja sain Repen lopulta lähes liikkumaan reippaasti. Ponin näytti iloiselta päästessään liikkumaan ja pakollisen hidastelun jälkeen hidastaminen oli melkeinpä vaikeaa. Loppujen lopuksi juoksutusreissu sujui ihan mukavasti.

    Talliin päästyäni vein Repen sen karsinaan, harjasin vielä nopeasti pölyharjalla ja ehdin osallistua ruokintaan. Avustin ruokinnassa parhaani mukaan ja kävin vielä taputtamassa Repeä nopeasti sen syödessä, ennen kuin annoin sille ruokarauhan ja lähdin vaeltamaan bussipysäkkiä kohti.

    // tarinaa pitkästä aikaa, pahoittelen mahdollista sekavaa kirjoitusta. lisäksi se kuva jonka lupasin lähettää joskus kauan sitten.
    avatar
    Heidie
    Admin
    Admin

    Viestien lukumäärä : 154
    Join date : 10.03.2009
    Paikkakunta : Tampere

    Vs: Tiian ja Repen kaappi

    Viesti  Heidie lähetetty Su Maalis 07, 2010 6:31 pm

    tarina:
    Ihailtavaa, että raahauduit tallille flunssan kourissa (itse en jaksa raahautua ponien selkään edes pikku nuhassa), toimistosta saa käydä hakemassa lämmintä teetä - auttaa hyvin flunssaan. Kiitos, että jaksoit juoksutellakkin (:
    rahat: 4 v€
    pisteet: 6 p.

    piirrustus:
    Ihuna <3 Ponilla tosi sulonen ilme ja mahtavan pörhee harja. Ehkä vähän "kupruinen" vatsa, mutta muuten tosi ilmeikäs ja söpö.
    rahat: 6 v€
    pisteet: 8 p.

    Yhteensä nämä tekevät 10 v€ ja 14 p.

    Sponsored content

    Vs: Tiian ja Repen kaappi

    Viesti  Sponsored content


      Kellonaika on nyt Pe Syys 22, 2017 5:07 pm