Vivin ja Satun kaappi

    Jaa
    avatar
    Heidie
    Admin
    Admin

    Viestien lukumäärä : 154
    Join date : 10.03.2009
    Paikkakunta : Tampere

    Vivin ja Satun kaappi

    Viesti  Heidie lähetetty Ma Elo 24, 2009 4:44 pm

    Aloitti: 24.08.2009
    Pisteet: 18 p.
    Rahat: 11 v€

    Tavarat:

    Kuittaukset:


    Viimeinen muokkaaja, Heidie pvm Pe Loka 16, 2009 6:21 pm, muokattu 3 kertaa

    Vivi

    Viestien lukumäärä : 4
    Join date : 17.08.2009
    Paikkakunta : Helsinki

    Ensimmäinen päivä

    Viesti  Vivi lähetetty Su Elo 30, 2009 7:02 pm

    Olin aivan töpinöissäni, kun istuin isäni autossa matkalla Lehtolaan. Olin onnekkaana tyttönä saanut hoidettavakseni Satu-nimisen arabin, joka oli kuulemma hieman säikky, mutta muuten kuulemma oikein mukava. Katsahdin isääni jännittyneenä, kun tuo kaartoi Lehtolan Ponitallin suuntaan ja pysäytti automme punaisen rakennuksen, ilmeisesti omistajan talon, eteen. Hypähdin autosta ulos ja isäni lupasi tulla hakemaan minut heti kun soittaisin. Nyökkäsin välinpitämättömästi ja astelin tallirakennusta kohden koettaen pidättää innostustani.

    Avasin punaisen tallirakennuksen oven ja kurkistin sisään. Käytävällä nuori nainen lakaisi lattiaa, kun pujahdin sisään. Tuo nosti päätään ja hymyili minulle. "Hei. Emme olekkaan vielä tavanneet. Minä olen Heidi. Sinä taidat olla Viivi?" Naurahdin hermostuneesti. "Ei ihan. Vivi", korjasin ja katsoin kysyvästi hevosia. Heidi taisi huomata sen, sillä hän kääntyi katsomaan erästä ruunikkoa tammaa. "Tuolla on Satu, mutta ennen kun pääset sitä tervehtimään, voisin näyttää sinulle paikkoja." nainen sanoi ja nyökkäsin hyväksyvästi. "Eli siis täällä meidän tallissa on vain kuusi karsinaa. Tuolla tallin takana on korsirehut ja ihan täällä tallin sisällä, tuolla nurkkauksessa on muut ruuat hevosille. Niin ja sitten tuolla tallin takana on myös lantala ja puruvarasto." Heidi selitti ja yritin painaa jokaisen sanan mahdollisimman tarkasti mieleen. Kävelimme vierkkäin ulos ja ja Heidi jatkoi tutustumiskierrosta. "Tuolla on siis minun taloni, jossa hoitajat saavat viettää aikaa ja jossa leiriläiset myös asuvat. Tossa on pihatot ja tarhat ovat tuolla. Laitumet on tuolla kauempana. Kenttä on siis tuossa, niinkuin näet ja maneesi tuolla." Nyökkäilin nyt jo vapautuneemmin, Heidi vaikutti oikein mukavalta. Palasimme talliin ja menimme suoraan Satun karsinalle.

    Veimme Sadun ulos harjauspuomille ja Heidi kävi hakemassa ponin harjat. "Hei, Satu." mumisin tuolle ja silittelin raruskeaa kaulaa onnellisena. Kun Heidi palasi, aloimme harjaamaan Satua ei puolilta. Aika meni nopeasti ja pian isä soitti minulle. "Nyt sinun pitäisi lähteä kotiin, ruoka alkaa olla valmista ja huomenna on koulua." kiitin Heidiä ja kävelin isän autolle. Kotimatkalla suljin silmäni ja aloin miettimään tulevaisuutta Sadun kanssa. *
    avatar
    Heidie
    Admin
    Admin

    Viestien lukumäärä : 154
    Join date : 10.03.2009
    Paikkakunta : Tampere

    Vs: Vivin ja Satun kaappi

    Viesti  Heidie lähetetty Su Syys 06, 2009 7:21 pm

    Mukava ensimmäinen päivä - kivaa kuvailua ja sopivan pituinen, oli pehmeää luettavaa. Teillä synkkaa hyvin, toivottavasti tulette meidän tädin kanssa viettämään ikimuistoisia hetkiä 8D
    rahat: 4 v€
    pisteet: 6 p.

    Vivi

    Viestien lukumäärä : 4
    Join date : 17.08.2009
    Paikkakunta : Helsinki

    Toinen tapaaminen

    Viesti  Vivi lähetetty Ma Syys 14, 2009 8:35 am

    Heräsin tänään niin aikaisin, kun vain pystyin ja vedin päälleni tallivaatteet mahdollisimman nopeasti. Isäni oli luvannut kyyditä minut tallille jos toimisin tarpeeksi nopeasti. Hyppelin huoneestani portaat alas ja nappasin ruokapöydältä tavallisen leivän, ilman mitään täytteitä. Isä oli käynnistänyt jo auton moottorin, joten laitoin tallikengät jalkaan ja leipää napostellen hyppelin autoon. Lähdimme ajamaan kohti tallia ja minä innoissani mietiskelin, että mitäs saisin tehdä tänään. Matka kului yllättävän nopeasti, sillä pianhan olin jo tallilla. Isäni jätti minut siihen ja totesi, että bussilla pääsee sitten kotiin.

    Marssin sisälle ja menin oitis Satun karsinalle. Heidi oli jakanut jo ruoat. "Hei Vivi!" samainen nuori nainen huikkasi minulle viedessään viimeisille hevosille ruoat. Minä vain hymyilin. "Sinä voisitkin auttaa jo tarhauksessa. Sinulla taitaa olla tarpeeksi pisteitä siihen." Heidi totesi ja hymyni leveni. "Autan mielelläni." sanahdin ja Satun syötyä ruokansa loppuun, olin napannut jo käteeni riimun ja riimunnarun. Hoitajat taluttivat hoidokkejaan ulos, joten minäkin lähdin noiden perään. Heidi neuvoi minut viemään Satun Ginnyn kanssa samaan tarhaan, joten tein työtä käskettyä. Päästin tamman vapaaksi, ja palasin tallille hymyillen. Menin nopeasti tarkistamaan, mitä saisin tänään tehdä. "Kuusi pistettä.. Varusteiden puhdistaminen!" huikkasin iloisesti ja lähdin hakemaan Satun varusteita. Nappasin satulan ja suitset kätösiini ja etsin sopivan penkin, jolle istuutua. Otin sieneen vettä, puristin sen pois ja kaivoin satulasaippuan esiin. Asetin sen vierelleni, ja aloin hyvin huolellisesti puhdistamaan hoidokkini suitsia. Niitä en ihan vielä alkaisi purkailemaan, kasaaminen vaatisi vielä hieman harjoitusta. Suitsien ollessa melkolailla puhtaat, laitoin ne roikkumaan koukkuun ja otin satulan syliini. Satulankin nahkaosien liat saivat kyytiä ja vein sen vähän ajan kuluttua telineeseensä putipuhtaana. Heidi marssi luokseni, hitusen vaativa ilme kasvoillaan. Hämmästyin, mutta toinen vain naurahti huvittuneena. "Et sitten puhdistanut meidän mamman karsinaa?" kysäisi tuo ja läpsäisin itseäni otsaan. "Sori, teen sen heti." inisin säälittävästi ja kipitin nopeasti hakemaan talikon ja kottikärryt.

    Palasin Satun karsinalle raahaten siis nyt perässäni kottikärryjä, joiden sisällä komeili talikko. Avasin karsinan oven ammolleen ja aloin etsimään lantakikkareita sen sisäpuolelta. Jonkinmoisen ajan kuluttua olin vaeltanut koko karsinan miltei läpi ja lantakasa kottikärryssä oli kasvanut hitusen. Löysin vielä yhden kasan ja työnsin talikon sen alle, ravistellen varovaisesti, jotta kaikki turha tippuisi takaisin karsinan pohjalle. Hymyssäsuin heitin nuokin kottikärryyn. Tai ainakin sitä kohden. Lantakasa tipahti käytävälle, Heidin jalkojen juureen. Tuo vain nauroi, kun punaisena, anteeksi pyydellen menin ottamaan ne pois. "Sori ihan tosi.." höpöttelin, mutta Heidi vain huitaisi kättään. "Vahinkoja sattuu." tallin omistaja totesi ja antoi minun jatkaa työtä rauhassa. Tartuin kottikärryn kahvoihin ja lähdin kärräämään sitä kohden lantalaa. Kippasin lastin muiden sekaan ja palautin tavarat oikeille paikoilleen. En tuskin voisi harjata Satua, olihan tuo tarhassa. Kaivoin kännykkäni taskustani ja kävelin hoidokkini ja tuon kaverin luokse. Otin kännykkäkamerallani pari kuvaa ja lähdin sitten Heidiä moikattuani hyppelemään kohti bussipysäkkiä. Päivä oli ollut oikein mukava muutamaa mokaa lukuunottamatta. Ehkäpä ne unohdettaisiin..? Very Happy
    avatar
    Heidie
    Admin
    Admin

    Viestien lukumäärä : 154
    Join date : 10.03.2009
    Paikkakunta : Tampere

    Vs: Vivin ja Satun kaappi

    Viesti  Heidie lähetetty To Syys 17, 2009 6:50 pm

    Hyvä toinen tarina, kivasti ja maltillisesti käytit vuorosanoja ja näytti teillä taas hyvin meidän Satu muorin kanssa menevän.
    rahat: 3 v€
    pisteet: 6 p.

    Vivi

    Viestien lukumäärä : 4
    Join date : 17.08.2009
    Paikkakunta : Helsinki

    Täällä taas!

    Viesti  Vivi lähetetty Pe Loka 16, 2009 11:16 am

    Heräsin aamulla tuntia aikaisemmin, kuin minun oli tarkoitus. Ensin unenpöppörössä katselin kelloa, kunnes tajusin, miksi olin tehnyt niin. En ollut ollut tallilla ties kuinka pitkään aikaan. Satu-raasu odotteli siellä.. Vedin peiton yltäni ja hyppäsin kirjaimellisesti pois sängystäni. Syöksyin vaatekaapilleni ja aloin hapuilemaan ratsastushousujani ja jotakin kivaa tallipaitaa. Lopulta ne löysin ja pyjama lensi kaaressa takaisin sänkyyn. Vetäisin vaatteet päälleni ja kipitin portaat alas. Käväisin koputtelemassa äidin ja isän makuuhuoneen ovella ennen kuin kiirehdin keittiöön. Napsautin kahvinkeittimen päälle ja otin leipätarvikkeet jääkaapista. Isä laahusti keittiöön. "Kulta, eikö voitaisi lähteä vähän myöhemmin? Kyllä ne hevoset jaksavat odottaa.." hän mutisi ja istahti sitten pöydän ääreen vetäen aamun lehden kätösiinsä. Minä suutahdin. "Isä, en ole ollut tallilla sataan vuoteen. Sitä paitsi haluan auttaa aamu-tallissa." sanoin tuolle ja haukkasin palan äsken tekemästäni voileivästä. "Hyvä on, hyvä on.. Lähdetään sitten kun saan vaatteet päälle.." isä mutisi ja laahusti takaisin makuuhuoneeseen vaihtamaan vaatteita. Virnistin leveästi ja astelin leipää haukkaillen eteiseen vetämään tallikenkiäni päälle. Isä saapui täysissä pukeissa ja avasi oven. "Huh huh! Täälläpä on kylmä. Onko sinulla tarpeeksi vaatetta, Vivi?" isäpappani kysyi ja huokaisten heilautin kättäni. "On on.. Lähdetään nyt vaan.." tuhisin ja astelin autolle, jolle isäkin lopulta tuli avaten ovet. Hyppäsin sisään ja lähdimme vihdoin.

    Auto pysähtyi tallin pihalle ja hyppäsin ulos. "Soita sitten, kun tulen hakemaan." isä huikkasi perääni ja nyökkäsin sanomatta kuitenkaan mitään. Heidi oli jo ruokkimassa hevosia, jotka kopistelivat innokkaasti karsinoidensa ovia. Tullessani sisään nuori nainen ilahtui. "Hei Vivi! Haluatkos ruokkia Satu-muorin?" hän kysäisi ja nyökkäilin innokkaasti. "Vähän sitä varten tänne tultiinkin." vastasin ja nappasin astian, jossa olivat Satun kaurat. Pitkin harppauksin siirryin tamma-mamman karsinalle ja kippasin kaurat tuon astiaan jääden sitten haaveilevasti seisomaan karsinan ovelle. Satu katsoi minua kauhistuneena, eikä mennyt syömään. Katselin sitä hämmentyneenä, kunnes Heidi vetäisi minua hihasta. "Se ei uskalla syödä, jos sitä vahdataan." naikkonen kuiskasi minulle ja peruutin saman tien muutaman askeleen. Satu vilkaisi vielä minua ennen kuin syöksähti astialleen.

    Odoteltuamme hetken kaikki ponit olivat syöneet ja odottelivat nyt tarhausta. Heidi lähti taluttelemaan paria ponia rinnakkain, mutta ajattelin, että me hoitajat taidettiin saada viedä vain omat hoidokkimme. Siispä astelin Satun luo ja otin tuon riimun kätöseeni. Tutkailin sitä mietiskellen, että tamma kaipaisi uutta. Ostaisinpa sitten jossakin vaiheessa tallikaupasta.. "No niin, tyttö." mutisin ja pujahdin karsinan sisäpuolelle. Satu peruutti viimeisimpään nurkkaan, jolloin sain vihdoin riimun tuon päähän. Liu'utin oven kunnolla auki ja lähdin astelemaan eteenpäin, josta syystä ponikin lähti liikkeelle. Heti kun astuimme karsinasta ulos, Satu syöksähti eteenpäin korvat luimussa. Roikuin mukana ja vilkaisin viereisen karsinan ponia, joka oli kurottanut päänsä korvat luimussa Satun peräpäätä kohden. Irvistin tuolle ja lähdin sitten astelemaan reippain askelin ulko-ovelle. Ulkona poni pysähtyi ja nosti päänsä korkealle ja tutkaili ympäristöä tarkkaavaisesti. Huokaisin ja nykäisin hieman narusta. Satu vilkaisi minua ja vasta kun se oli tarkistanut, että vaaraa ei ollut, se lähti liikkeelle. Heidi ohitti meidät ties kuinka monetta kertaa kädessään kaksi ponia. "Tarvitsetko apua?" hän kysyi, jolloin ravistin päättäväisesti päätäni. Satu innostui muista elukoista ja lähti sitten seuraamaan noita pitkin askelin. Helpotuksesta huokaisten sain tamman lopulta ohjattua tarhaansa ja päästettyä tuon vapaaksi. Vihellellen palasin talliin ja tartuin vapaaseen talikkoon. Heidi palasi ja lähti viemään viimeistä kaksikkoa. Otin talikolla kikkareet hoidokkini karsinasta ja levitin aluset sitten takaisin siistiksi. Siinä ei ollut paljoakaan työtä. Heidikin oli tarttunut talikkoon ja putsasi nyt muita karsinoita. Valmistuttuani en keksinyt muutakaan tekemistä, joten astelin satulahuoneeseen puhdistamaan Satun kamoja. Ensin otin käsittelyyni suitset. Purettuani ne aloin puhdistamaan osa osalta suitsia ja asetin ne eräälle penkille kuivamaan. En edes huomannut sitä, mutta jossakin vaiheessa Heidi oli ilmestynyt taakseni ja tarkkaili työskentelyäni. Säikähdin oikein kunnolla, kun tallin omistaja naurahti. "Sinähän teet varsin huolellista työtä." En voinut muuta, kuin punastua ja laskea katseeni suitsien viimeisiin osiin. "Kiitos.." mumisin. Ollessani valmis, aloin liittämään osia toisiinsa ja lopulta käsissäni oli ehjät ja puhtaat suitset. "Aiotko mennä taluttamaan Satua nyt, kun pääset?" Heidi kysäisi takanani. Kohotin kulmiani. "Ai niin. Sellainenkin mahdollisuus. Kentällä, eikö?" vastasin toisen kysymykseen kysymyksellä ja tartuin suitsiin ristittäen ne siististi. Nousin seisomaan ja astelin telineen luo, jolle jätinkin suitset. Otin vielä tamman satulan ja aloin puhdistamaan sitä. Lännensatula oli melko raskas, joten asetin sen suosiolla telineelle. "Aivan. Jos haluat, voin hakea Satun sisään, jotta voit harjata sen." Heidi sanoi vielä ja vastaustani odottamatta hän taisi häipyä ulos hakemaan hoitsuani. Putsasin satulasta nahkaiset osat ja kuullessani kavioiden kopinaa käytävältä siirsin satulan takaisin omalle paikalleen. Käteni tarttui koriin, jossa säilytettiin Satun harjoja ja se kainalossani astelin karsinalle, josta poni katseli huolestuneena ympärilleen. Ystäviä kun ei näkynyt. Pujahdin karsinaan, jossa Heidi oli jo kiinnittänyt ponin. Harjaus oli melko nopea, ehkäpä hitusen huoleton, mutta koska en ratsastaisi, niin uskoin, että se ei olisi niin vakavaa. Tarkistettuani myös kaviot ja harjattuani tamman molemmilta puolilta, avasin karsinan oven ja lähdin taluttamaan neitosta kohti kenttää.

    Satu kulki yllättävän kiltisti vierelläni, kun talutin tuota uraa pitkin ja tein kiemuroita ja voltteja. Erään kentän laidalla sijaitsevan pensaan kohdalla tamma havaitsi hirviöitä, jotka olivat selvästi hyökkäämässä sen kimppuun. Satu teki äkkipysähdyksen ja alkoi peruuttaa. Yritin maanitella sitä eteenpäin, mutta tuloksetta. Lopulta hoidokkini huomasi, kuinka hirviöt olivat tarttumassa siihen kiinni. Ei mennyt kuin pieni hetki, kun otteeni kirposi riimunnarusta Satun kääntyessä. Pian näin vain ponin peräpään tuon laukatessa kauemmas puskasta. Lähdin kävelemään tuon perään ja lopulta, pitkän 'Seuraa johtajaa' leikin jälkeen sain tammaa seuraavasta narusta otteen. Kävelytin tammaa rauhallisesti, mutta pusikon kohdalla tuo pyrki aina raviin. Taluteltuani tuota jonkin aikaa omat jalkani alkoivat väsyä. Tein tarkastuksen, Satu ei ollut hikinen. Koska muut ponit olivat vielä tarhassa, päätin viedä tamman suoraan sinne. Se oli vaikeampaa, kuin luulin. Ginny pyrki ulos, kun avasin portin. Lopulta mielenkiintoisen näköisen taiteilun jälkeen sain molemmat tammat aidan oikealle puolelle ja päästin Satun vapaaksi. Kaivoin kännykkäni taskustani ja valitsin pikavalinnoista numeron 4. Se oli isäni numero. Pyysin tuota tulemaan hakemaan minua, ei tainut olla enempää tekemistä täällä tallilla. Jonkin ajan kuluttua isä kaartoi tallin pihalle ja hyvästeltyäni Heidin hyppäsin lämpimään autoon. Poistuessamme katselin, kun Satu oli mennyt heinäkasalle ja näytti varsin tyytyväiseltä.
    avatar
    Heidie
    Admin
    Admin

    Viestien lukumäärä : 154
    Join date : 10.03.2009
    Paikkakunta : Tampere

    Vs: Vivin ja Satun kaappi

    Viesti  Heidie lähetetty Pe Loka 16, 2009 1:43 pm

    Tosi mukava ja pitkä tarina jossa mukava alustus ennen varsinaista talliosiota. Kiva että tulit heti aamulla, silloin on aina vähiten apua tarjolla vaikka hommia on ihan hirvittävästi.
    Hienosti sinulta taluttelu sujui ja kiitos että putsasit varusteet.
    rahat: 4 v€
    pisteet: 6 p.

    Sponsored content

    Vs: Vivin ja Satun kaappi

    Viesti  Sponsored content


      Kellonaika on nyt Pe Syys 22, 2017 5:09 pm