Cicelyn ja Pimun kaappi

Aloitti: 26.02.2010
Pisteet: 20 p.
Rahat: 15 v€

Tavarat:
-

Kuittaukset:
-

Tää on varmaankin ok jos keksin tänne jotain ihmisiä joille keksin jotain hevosia. Teen niiden kaa sitten jotain yms???

Herätyskello herätti minut puoli kahdeksalta. Hapuilin sitä pöydältä, mutta pian kuului kumaus ja älysin, että herätyskello oli pudonnut metalliroskikseeni. Nyt sen ääni kumisi kaksi kertaa voimakkaampana.
-Mrr. Murahdin hiljaa itsekseni ja nousin poimiakseni herätyskellon roskiksesta. Nappasin ylleni farkut ja jonkun t-paidan.
-Ei taaskaan parillisia sukkia! Ärähdin penkoessani vaatekaappiani.
-Ne ovat katoava luonnonvara. Äiti hihitti oven suussa.
-Monelta menet tänään kouluun?
-8.15. Mutisin.
-No kellohan on jo varttia vaille kahdeksan! Äiti kiljahti ja sai minuun liikettä. Kiskoin parittomat sukat jalkoihin.
-Noista ei kyllä kukaan huomaa että ne ovat eriparia. Toinen on sininen ja toinen punainen. Äitiä nauratti sähellykseni. Luikahdin kylppäriin ja harjasin pitkät vaaleat hiukseni. Huuhdoin naamalleni kylmää vettä jolloin vihdoin heräsin horroksesta. Juoksin tuli hännän alla keittiöön ja mussutin voileipäni. Nappasin lämpimän hupparin naulakosta, sillä ulkona satoi vettä. Heti kun sain kengät jalkoihini, harppasin kynnyksen yli ulko-ovelle ja nappasin mukaani kaksi kassia. Onneksi täällä vain tihkuttaa. Mietin itsekseni. Sidoin laukut pyöräni tarakalle ja lähdin polkemaan kohti koulua.

Tunnit matelivat hiljalleen eteenpäin.
-Prrr prr!! Koulun kellot soivat. Vihdoin kello oli kaksi. Tunkaisin koulukirjat laukkuuni ja juoksin suoraan vessaan. Siellä vaihdoin ylleni ratsastushousut, talli t-paidan ja kuluneet lenkkarit. Hyppäsin pyöräni selkään ja lähdin ajamaan kohti Lehtolaa. Onneksi ei enää satanut vettä. Maa oli kuitenkin märkää ja ilmassa tuoksui sade. Kaikkialla oli ihanan raikasta. Lehdet pudottelivat silloin tällöin päälleni vesipisaroita kun ajoin pientä polkua pitkin. Ajoin oikoreittiä. Viikonloppuna olin käynyt tutkimassa kaikki mahdolliset reitit ja älysin, että oikoreittiä minulta menee vain pari minuuttia kävellenkin Lehtolan Ponitallille.
Pian saavuin tallin pihaan. Talli oli siistin näköinen ja monet ulkotarhat komeilivat sen läheisyydessä. Tarhoissa oli vain muutama hevonen. Ne olivat märkiä kauttaaltaan, mutta se ei näyttänyt niitä haittaavan. Nyt ilma oli jo lämmennyt ja harmaiden pilvilauttojen keskeltä alkoi jo vähän pilkottaa aurinko. Tallissa oli jo kova hyörinä päällä. Karsinoista kurkisteli iloisia hevosia.
-Sinä olet varmaankin Cicely? Ääni havahdutti minut ajatuksistani.
-Juu olenhan minä. Pimun hoitaja. Vastasin naiselle.
-Minä olen Heidi! Nainen esitteli itsensä iloisesti. –Pimu on tuolla päässä.
-Okei. Kiva tietää. Nyökyttelin ja lähdin harppomaan kohti Pimua. Ensi näkemältä olisi voinut luulla, että karsinassa ei ollut ketään. Pimu oli kääntänyt takamuksensa ovea kohden. Purin huultani, mutta kutsuin kuitenkin Pimua nimeltä. Tamman korvat kääntyilivät. Avasin vähän karsinan ovea ja maiskutin sille ja pyysin sitä kääntymään. Pian tamma kääntyi minua kohden. Hain sille nopeasti riimun ja riimunarun. Kun avasin oven uudestaan, Pimu odotti siellä korvat luimussa. Se syöksähti minua kohden irvistäen koko hammasrivistöllään.
-Ei! Komensin hevosta tiukasti ja pujotin sille riimun päähän. Sidoin sen kiinni paniikkisolmulla.
-Temppuileeko Pimu? Kuulin tytön äänen viereisestä karsinasta. Rauhallisesti siirryin sen karsinan luokse. Ovi oli auki. Sisällä seisoi suuren suuri rautias. Samassa näin kuinka minun ikäinen tyttö kumartui kaulan ali ja tuli minun luokseni.
-Sen nimi on Remy. Tyttö sanoi ja osoitti isoa ruunaa.
-Okei… Oletko sen hoitaja? Minä hoidan Pimua. Selitin.
-Olen. Nimeni on muuten Libby.
-Minä olen Cicely. Kiva tutustua. Ja joo Pimu yrittää purra. Irvistin. Tyttö hymyili minulle ja sanoi jatkavansa hommiaan. Siirryin takaisin Pimun luokse. Suokki irvisteli taas.
-Tiedän, ettet ole noin ilkeä kuin esität! Tokaisin tammalle joka katsoi minua hämmentyneenä. Kävelin sen luokse ja taputin sen pölyistä karvaa. Pimu oli ihan kiltisti. Se oli kai tottunut siihen, että kun se irvisti vähän niin, kaikki pikkulapset juoksivat itkien karkuun.
Otin Pimun harjaämpäristä kumisuan ja aloin pyöritellä sillä likaa irti. Pimu luimi vieläkin, mutta kun sain kovanharjan käteeni, se alkoi vähän rauhoittua. Hevonen oli selvästikin ollut tänään ulkona; sen mahan alusta ja jalat olivat ihan kurassa. Kesti hyvä tovi ennen kuin kaikki muta oli irti. Pölyharjalla irtosi niin paljon pölyä, että olin tukehtua siihen. Viimeistelin nyt jo kauniisti kiiltävän karvapeitteen sualla. Tässä vaiheessa ex-ravuri nautiskeli jo harjauksesta. Selvitin vielä ratsun pitkän harjan. Nyt se kiilteli kauniina ja tuntui kättä vasten ihanan pehmeältä. Häntä oli oikea sekasotku. Siihen oli tarttunut vaikka mitä.
Monta harjan vetoa myöhemmin:
-Huh huh! Huokaisin kun Pimu viimein näytti edustuskelpoiselta.
-Haluatko tuoda sen tänne Remyn karsinaan siksi aikaa kun putsaat Pimun oman karsinan? Libbyn ääni kysyi.
-No tietenkin! Talutin tamman Remyn karsinaan. Libby lupautui auttamaan minua karsinan puhdistuksessa.
Libbyn mustat hiukset putosivat hänen naamalleen kun hän työnsi kottikärryjä kohti Pimun karsinaa. Huhkimme puolisen tuntia putsatessamme Pimun karsinaa. Sen jälkeen haimme puhtaita olkia kuivikkeeksi ja Pimu pääsi takaisin karsinaansa. Putsasimme vielä Remynkin karsinan. Ehdimme tehdä sen juuri ajoissa ennen kuin tunti loppui ja Remy tuli sisälle talliin. Ratsastajalla oli kova kiire, joten niinpä minä ja Libby rupesimme hoitamaan Remyä. Libbyn riisuttua satula ja suitset tarjouduin viemään ne. Kävin ensiksi viemässä satulan ja sitten kävin pesemässä kuolaimet. Paketoin suitset ja laitoin ne omalle paikalleen. Libby harjasi Remyn pikaisesti ennen kuin lähdimme syömään jotakin. Otin haluamani ruoat jääkaapista ja kirjoitin kirjaseen: Cicely: Sämpylä, mehu, omena ja karkkipussi. Söimme jutellen ruokamme ja sitten lähdimme talliin. Kävimme silittelemässä hevosia ja sitten meidän piti lähteä.

Terkuin: Cissy & Pimu <3

Voit käyttää mielummin tallin hoitajia ja poneja ;D (tosin nyt alko himottamaan ostaa tänne Remy niminen ruuna). Hienosti meni ensimmäinen päivä, Pimu osaa olla hieman äkäinen - taitaa olla entisessä kodissa hieman huonosti kohdeltu. Sisimmästään kuitenkin todella mukava ja herttainen tamma ;D
rahat: 5 v€
pisteet: 7 p.

Pimu & Perhonen. Käväisin pikaisesti tallilla tänäänkin, vaikka minun piti lukea kuin hullu kokeeseen, mutta tässä on yksi 'hyvä' kuva:


*Click* Kuvaan

-Cissy
P.S: En ole sitten paljoa koneella piirrellyt...

Hieno on <3 Nätti kuva, varmaankin viimevuoden arkistoista - ponilla söpö ilme. Ja tuo fläp vaan jotenkin täydentää tota - tai jtn, en minä tiedä. Mutta kiva kuva kaikin puolin, ehkä vähän muhkurainen kaula?
rahat: 5 v€
pisteet: 6 p.

btw voisitko heitellä ulkonäkö- ja henkilökuvausta itsestäsi niin pääsisin sinusta ja Pimusta potretin piirtämään?

Heei!

Juu on sillä muhkurainen kaula X)

Itsestäni:

Nimi: Cicely Leod

Cicely, tutummin Cissy on nyt 16-vuotias. Hänen ammattihaaveena on ratsastusvalmentaja ja hevosten kouluttaja. Hevosten parissa Cissy on pyörinyt seitsemänvuotiaasta lähtien. Cissy on iloinen ja määrätietoinen tyttö. Hän on hyvin itsepäinen,välillä jopa jäärä. Hänellä on vaaleanruskeat puolipitkät (vähän olkapäiden yli) hiukset ja kirkkaansiniset, jopa hieman tummansiniset silmät. Hiuksensa Cissy pitää yleensä auki. Hänen hiuksensa ovat melkeinpä suorat, taipuisat latvoista . Tallivaatetuksena on yleensä farkkuratsastushousut tai liilat perusratsastushousut. Päältä löytyy useinkin t-paita ja viileämmällä kelillä huppari. Jaloissa on yleensä ruskea tratsastuskengät ja välillä chapsit. Mukana yleensäkin raahautuu niinsanottu 'merimieskassi' jonne on sullottu ties mitä roipetta, muunmoassa porkkanoita Pimulle <3

--Helskutti kun tätä jäätä on näin..... *TUMPS!* Yritin kömpiä ylös ojasta, mutta tumpsahdin sinne kerta toisensa jälkeen uudestaan. Samassa iloinen tyttö käveli melkeinpä ohitseni, mutta pysähtyi ja kirjaimellisesti peruutti luokseni, kun päästin rääkäisyn vajotessani lumeen. Naurahtaen tyttö ojensi kätensä minulle ja avitti minut ylös. Juurikun olin pääsemässä pois, liukastuin taas ja kiskaisin tytön mukanani. Makasimme nyt molemmat rähmällämme hihittäen.
-Onks tytöt OK? Heidi huudahti tallin liepeiltä.
-Juu, huusimme kuin yhdestä suusta. Heidi katosi pian lantalan suuntaan naurahdellen ja päätään pyöritellen.

Sain kammettua itseni vaivalloisesti pystyyn ja avitin tuntematonta melkein pelastajaani pääsemään myös ylös.
-Moi, oon Cicely, ja kuten huomasitkin, olen myös katastrofialtis, tirskahdin.
-Sano vaa Cissyks.

-Heip, mun nimi on Kajsa, hoidan Laria. Ent sä? tuntematon, tai nyt jo tunnettu tyttö esitteli itsensä.

-Pimuahan minä... Naurahdellen ja taukoamatta pölisten lumisina matkasimme kohti tallia. Olin löytänyt uuden ystävän.

Pimu ei nostanut päätään heinistään kun availin rauhassa karsinan ovea. Se vilkaisi minua, tai pikemminkin mulkaisi. Katsoin ratsua tarkemmin ja... kuinka poni voi olla NOIN likainen! Menin riimu toisessa kädessäni tamman luokse. Se nosti päätään ja mulkaisi minua taas. Sen karvaiset korvat kääntyivät tiukasti luimuun. Kun se yritti näykkäistä minua, pujotin sille riimun päähän. Hölmistyneenä se ravisteli päätään. Napsautin riimunnarun kiinni ja lähdin taluttelemaan Pimua kohti tarhaa. Sen pää pyöri kuin propelli ja silmät olivat ainakin lautasen kokoiset , kun se näki auton ajavan parkkipaikalle. Se ei yrittänytkään karkuun, niinkuin pakoeläimen kuuluisi, vaan se laski päänsä alas ja jumitti niille jalansijoilleen.

-Ja hiijohoi! Sanoin ja yritin kiskaista tammaa liikkeelle riimusta. -Senkin pönttö, se on vain auto! Näpsäytin jumittunutta tammaa kupeelle riimunnarun päällä ja sitten se oli menoa. Vaivoin roikuin yliherkän tamman riimunnarussa kiinni kun se juoksenteli minne sattuu kuin päätön kana. Heidi huomasi minut ja avasi Pimun tarhan portin. Yhä ponissa kiinni roikkuen tamma kurvasi huomaamattaan vankeuteensa, pois vapaudesta. Se raahasi minut heinien luo ja alkoi syödä niitä kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. En vieläkään älynnyt tehdä mitään. Olin suorastaan vihreä järkytyksestä. Kouristuksen omaisesti puristin riimunnarua yhä käsissäni.

-No, tuletko sinä? Heidi huuteli portilta. Ravistelin itseäni ja onnistuin irrottamaan narun riimusta ja kävelemään kankein jäsenin pois tarhasta.

-Se vähän, -öh- sekosi... sopersin. Heidi kuitenkin vain naurahti, vaikka pelkäsin hänen suuttuvan.
-Noin hienoa tarhaan kuljetusta ei täällä ollakaan nähty pitkiin aikoihin! hän ulvahti. Vasta nyt tajusin tilanteen koomisuuden: olin raahautunut ja roikkunut väkisin tamman riimunnarussa, vaikka olisin yhtähyvin voinut päästää irti, sillä koko Lehtolan ympäristö oli aidattu. Pimu ei olisi päässyt yhtään minnekään. Hieman nolona siirryin tallin puolelle. Hain lantakärryt ja talikon tyhjälle karsinalle. Aloin putsaamaan karsinaa tehokkaasti ja olinkin hoitanut koko urakan jo päälle viidessätoista minuutissa. Putsasin vielä ruoka-astian ja noukin kaikenmaailman kaurat ja heinät juoma-automaatista
Heidin avuksi harjailin vielä tallikäytävääkin ennen kuin lähdin hakemaan Pimua tarhasta. Päättäväisin askelin marssin tarhaa kohden. Oonan karvainen pää ilmestyi tarhan portille. Pimu sen sijaan taas mulkaisi vain minua, mutta tällä kertaa väittäisin sen mulkaisuin olleen melkeinpä ystävällinen. Ohitin Oonan ja tallustelin suoraan Pimun luokse. Poni alkoi leikkiä kanssani hippaa. Se päästi minut ihan lähelle ja lähti sitten karkuun. –Höppänä! Et sinä ikuisuuksiin voi jatkaa tuota pelleilyä! tuhahdin sille turhautuneena. Käänsin selkäni Pimulle ja aloin rapsuttelemaan Oonaa joka olisi kiltisti lähtenyt vaikka mukaani. Pimu tuli tökkimään selkääni turvallaan mustasukkaisena, kirjaimellisesti, sen jalat olivat liasta mustat. Käännähdin ympäri ja otin Pimun kiinni. Liian myöhään poni tajusi joutuneensa kiinni.
Nyt kun sain, taluttelin tallin pihaympäristössä Pimua hetken. Se hamusi vähänväliä kättäni; se alkoi vähitellen pitää minusta! Kiersimme tallin ja pujottelimme tarhojen lomitse jonka jälkeen palasimme talliin. Laitoin tamman kiinni käytävälle. Pari hoitajaa lupasi vahtia Pimu-tyttöä, sillä aikaa kun hakisin sen harjat.
Aloitin pyörittelemällä kumisualla pahimpia mutakokkareita irti. Kun hieroin sillä ihan sään vierestä, tamma ojensi nautinnollisesti päätään ja ummisti silmänsä. Jo silloin kun vaihdoin kovaan harjaan Pimun korvat lerppuivat suloisesti pään molemmilla puolin. Pitkin vedoin harjasin vielä sualla ratsukon nyt kauniin ruskeaa karvapeitettä. Puhdistin kaviot huolella: Pimu kiskoi välillä jalkaansa irti otteestani, mutta kun päästin jalan vasta kun se oli ihan paikoillaan, Pimu tajusi, ettei kiskomisessa ole mitään järkeä. Harjasin vielä kaviot ja putsasin huolella vuohiskuopat. Selvitin jopa vähän häntää ja harjaa. Ne eivät olleet melkeinpä ollenkaan takussa. Lopuksi taputtelin ihanaa hoitsuani ja pudotin sen ruoka-astiaan porkkanan paloja kun olin vienyt Pimun karsinaansa.
LOPPU

Hienosti meni taas yksi päivä Lehtolassa. Pimu osaa olla hankala, ja hieman pelokaskin. Mutta kyllä se pian tottuu normiarkeen.
rahat: 5 v€
pisteet: 7 p.

Hoitokerta: 4 krt

Kello oli jo lähemmäs puoli viisi kun vihdoin pääsin raahautumaan tallille.
-Moi! Tytöt Cissy tuli! satulahuoneesta kuului Kajsan iloinen ääni. Saran, Tiian ja Nannakin bongasin satulahuoneen penkkejä kuluttamassa. Nuuhkaisin ilmaa, satulasaippuan ja nahan raskas tuoksu leijaili satulahuoneessa voimakkaana. –Pesettekin jo täällä varusteita, virnistin tytöille ja kaappasin Pimun varusteet telineistään ja istahdin Kajsan ja Nannan väliin.
-Meil oli tänään hissan koe… Se koe oli ihan k-a-m-a-l-a, Nanna sanoi käsiään heilutellen. Sipaisin sieneeni saippuaa ja aloin hangata sillä likaista satulaa. Samalla kun putsasimme varusteita, juttelimme ja aina välillä hihitimme.
-Meijän äikänope näyttää ihan oravalta! Tiia hihkaisi ja heilautti kättään, niin että rätistä lensi nahkaöljypisaroita pitkin lattiaa. Pian Tiia ja Sara olivatkin jo valmiita, vain minä, Kajsa ja Nanna jäimme vielä suitsia. Irrottelin turparemmiä poskihihnoista kun ovi avattiin rymisten. Heidi porhalsi läähättäen sisään.
- P-p-p-pimu on päässyt.. *lääh* karkuun tarhastaan! Heidi läähätti ja sai meihin liikettä. Me tytöt säntäsimme riimunnarujen kanssa kuin hullut pihalle Pimun perään. Tamma katsahti meitä tarhansa viereltä ja käveli sitten rauhassa, kuin mitään ei olisi tapahtunut tyylillä kohti tallia.
-Tänne tyttö… Heidi maanitteli tammaa joka epäluuloisena katsahti naiseen ja hänen lähestyessä Pimu kipitti kauemmaksi.
-MONTA KIINNIOTTOYRITYSTÄ & PIMUN SUUHUN KADONNUTTA LEIPÄPALAA MYÖHEMMIN-
Kaivoin rapisevan nenäliinapaketin taskustani ja kas, samassa Pimu tuli luokseni rapinan yllyttämänä. Kaiken se hippaleikin jälkeen tamma vain tuli luokseni ja antoi kiinni.
-Olet sinäkin yksi hömppä! Tuhahdin suokkitammalle. Talutin likainen tamman tallikäytävälle. Laitoin Pimun ketjuihin ja kipaisin hakemassa sen harjapakin. Suin luimivan tamman sualla ja putsasin reippaasti tamman kaviot. Päätin harjata Pimun myöhemmin huolellisemmin, metsälenkin ja karsinanpuhdistuksen jälkeen. Naksautin riimunnarun kiinni riimuun ja irrotin ketjut. Lähdin taluttelemaan Pimua kohti metsäpolkua, joka kiersi Lehtolan. Yhtäkkiä tamma pysähtyi kuin seinään, se ei hievahtanutkaan.
-Mikä sinun on hömelö? tiuskaisin sille ja yritin kiskoa tamman päättäväisesti liikkeelle. Samassa Pimu lähtikin liikkeelle, tai pikemmin syöksähti; minulla oli hankaluuksia roikkua tammassa kiinni.
-Soo jaa, tyttö… tyynnyttelin suokkia. Sitten se rauhoittui ja kulki kiltisti. Välillä Pimu kuitenkin tuijotteli puskia, mutta muuten metsälenkki meni ihanasti! <3
Päästin tamman tarhaan ja suunnistin itse lantakärryjen ja talikon luokse. Puhdistin tehokkaasti karsinan ja juoma- ja ruoka-astiat, ne olivatkin keränneet likaa! Vietyäni kärryt ja talikon pois kävin hakemassa Pimun taas käytävälle. Harjasin huolella tamman ja vaivauduin jopa letittämään sen harjan. Juuri kun olin saamassa kaikki letit valmiiksi, tamma heilautti päätään ja neljä leteistä avautui. Turhautuneena puistelin päätäni ja ynähdin. Sormet mutkalla ja melkeinpä tunnottomina laitoin kuitenkin letit loppuun ja vein tamman karsinaansa.
LOPPU

Tuli vähä tynkä... Ens kerral sit lupaan kirjottaa pitkän tarinan(ehkä :>) ja juoksutan sitte.

Muö on kaks piirrustusta kesken, pitää vaa värittää ne ja skannatta tänne Lehtolaan!

-Cissy

P.S: Se on iihaana se idea, et piirrät potretit kaikista! <3

PP.S Mul on nyt enemmä aikaa hoitaa Pimua, ku toinen hoitotalli jäi lomalle!

Skanneri aloitti juuri yhteistyökykyisyytensä, ja näin ollen onnistuin skannailemaan teoksiani

Käsin piirtelin, kuten varmaan huomaa X). Sano ihan suoraan kiitosh pitä pidät piirrustustyylistäni



*KUVAAN*

-Cissy

P.S: Se skanneri vääristeli noita värejä, Pimun väritys oli paaljon vaaleampi!