Hay Pe Maalis 12, 2010 3:53 pm
Istuin autossa, äitini kehotti katselemaan maisemia, mutta olin liian kiireinen siihen. Kello oli jo kaksi ja Risto parka oli odotellut minua kokonaisen päivän! Tallin pihassa hyppäsin ulos autosta ja juoksin reppuineni hakemaan Ristoa sisään. Harmikseni huomasin, että se oli piehtaroinut missäköhän se on itsensä kurannu? kummastelin ja löysin vastauksen yllättävän pian, sillä Repe kieri innoissaan suuressa mutalammikossa, joka oli sulanut tarhan keskelle. Huokaisten nappasin Riston kiinni, ennen kun se ehtisi karata. Lähdin taluttamaan sitä portille ja Repe seurasi meitä. Pyöräytin Riston nopeasti portista ulos, ettei Repe pääsisi mukaamme ja onnistuin täpärästi. Lähdin tyytyväisenä taluttamaan ponia tallia kohti ja kummastuin, kun se alkoi hillua kuin nuori ori. Käännyin katsomaan taakseni juuri ajoissa tajutakseni, että Hansu oli tulossa tarhansa aidan yli! En ehtinyt tehdä mitään, ennenkun se ryntäsi täyttä vauhtia pukitellen jonnekkin jorpakkoon. Juoksutin Riston takaisin tarhaan ja päädyin ottamaan kiinni pomppivaa Hansua. Minulla oli tietenkin vain Riston eilen pesty riimunaru, joka ei saisi kurantua, mutta tämähän oli hätätilanne? Odotin Hansun tulevan luokseni kun rapistelin karkkipussiani, mutta ei. Huhuilin sitä jonkin aikaa ja kun olin jo luovuttamassa Hansu tönäisi minua kuin kysyen Missäs ne herkut viipyy? Nappasin sen salamana kiinni ja vein talliin. Palatessani hakemaan Ristoa huomasin, että se ryökäle oli nauttinut päästessään takaisin tarhaan ja piehtaroikin antaumuksella mutalätäkössä. Huhuilin sitä ja se laukkasikin portille ripeästi ja hörähti minulle. Talutin Riston talliin ja etsin sen putipuhtaan fleece-loimen. Aloitin mittavan "puhdistusoperaation" tosin tällä kerralla Ristolle ja tallikäytävälle. Lakaisin tallikäytävää ja järjestelin loimet. Käytävillä pyöri myös jokunen vanha korvatulppa ja katkennut riimunaru joten siivosin ne roskiin. Lattian ollessa puhdas kävelin hakemaan Riston pesupaikalle. Risto pöllysi ja kaikki talvikarva tuntui irtoavan laattoina sain ponin aika nopeasti puhtaaksi kurasta joka oli jo onneksi ehtinyt kuivua. Vuohiset olivat tosin takussa ja harja ja häntä kaipaisivat parturointia. Taidankin kysäistä Heidieltä voisinko parturoida sitä hieman huomenna (: Etsin harjapakista Riston uudet pintelit ja käärin ne sen jalkoihin. Jätin ponin pesupaikalle ja lähdin hakemaan sen kamoja. Kantaessani satulaa pesupaikalle, kummastuin kun näin jonkun pienen tytön taputtamassa Ristoa. Tyttö katosi salamana kun näki minun tulevan satulan kanssa, joten en ajatellut häntä sen enempää. Satuloituani Riston kipitin hakemaan suitsia. Ja kun palasin tyttö oli siellä taas. Kävelin Riston luo ja katselin ympärilleni. Minne se tyttö oikein piiloutuu ja miksi? mietiskelin ja aloin suitsia Ristoa. Kummastuin todella kiinnittäessäni martingaalia sillä olin varma että eilen se oli ollut tavallinen rengasmartingaali eikä kiinteä martingaali. Aloin tutkia ponin suitsia, ja tietysti kuolaimetkin olivat erilaiset. Enhän minä eilen kankia käyttänyt? Kauhistuin ja säälin ponia, onneksi en lähtenyt ratsastamaan niillä, eihän tavalliselle tuntiponille voi tuollaisia laittaa! Vaihdoin kaiken takaisin ja kiinnitin mahavyön. Pyysin Heidien katsomaan ratsastustani ja talutin Riston maneesiin.
-Ajattelin lämmitellä ilman esteitä eli vähän koulua ja sitte alan hypätä rataa, selostin Heidielle, joka lupasi kasata minulle hyvän radan lämmittelyni aikana.
Riston selkään pääseminen osoittautui kerta kerralta vaikeammaksi, koska ponissa aloi olla hieman liikaakin energiaa. eikös ponit yleensä oo villimpiä talvella? mietiskelin ja ponnistin ukkelin selkään.
-Viititkö tulla auttaan? huusin Heidielle, sillä Risto teutaroi paikallaan enkä saanut mahavyötä kiristettyä.
- Mikäköhän tällekin ponille on tullu? Heidie kummasteli kirisäessään mahavyön.
Venyttelin käynnissä jalkojani ja käsiäni ja minusta tuntui etten tarvitsisi taaskaan kannuksiani, joten jätin ne suosiolla pois. Maneesin ulkopuolelta kuului iloista laulua "Milla hei sun täytyy muuttuuuuu..." en tiedä kuka siellä loilotti, mutta Risto ei pitänyt siitä ja loikkasi sivuun. En onnekseni pudonnut, ja Heidie lähti katsomaan kuka siellä lauleli. Aloitin lämmittelyn ravissa ympyröillä ja taivuttelin ponia. Pitkille sivuille tein pohkeenväistöjä ja voltteja. Minusta alkoi tuntua, että Risto yritti pyytää anteeksi, sillä se kulki juuri niin muodossa kun halusin ja teki kaiken niin kun pyysin. Jatkoin ympyröillä, mutta aloinkin nostaa laukan pitkille sivuille,kulmassa tein voltin laukassa ja lyhyille sivuille pääty-ympyrät ravissa. Laukassa Risto alkoi hieman kuumua, mutten antanut sen häiritä. Katselin kauhuissani Heidien rakentamia esteitä. Ne olivat isompia kuin koskaan ennen Ristolla hyppäämäni. Huokaisin kauhuissani, kun Heidie pyysi minua hyppäämään ratansa molemmissa päädyissä pääty-ympyrällä kaksi pystyä ja lävistäjillä yhdet. Eli laukkasin ensimmäiselle pääty-ympyrälle ja hyppäsin kaksi estettä. Lävistäjällä hallinnassa alkoi olla ongelmia mutta selvisin siitäkin kunnialla, toisella pääty-ympyrällä esteet menivät hyvin ja viimeisellä lävistäjäesteen jälkeen tuli vain muutama pukki. Taputin Ristoa ja annoin sen kävellä. Kuuntelin Heidien neuvoja rynnimisen estämiseen. Seuraavan kerran lävistäjällä muistelin oikea käsi vasemman ohjan yli kaulaa vasten ja pidätä vasemmalla ohjalla... ja kuin taika iskusta Risto hidasti. Lopputunti sujui hyvin ja päätinkin seuraavalla kerralla lähteä maastoon tai mennä koulua. Loppukäynneillä Risto "spurttasi" (koska taas joku lallatteli maneesin seinustalla) ja tällä kertaa minä putosin, koska kuinkaan ei käynyt jatkoin vielä loppukäyntejäni hetken. Kaarsin Riston kaartoon kun joku toinen talutti hoitohevostaan maneesiin. Taputin Ristoa ja nostettuani jalustimet ylös vein sen talliin.
Tallissa harjasin ja loimitin Riston. Mennessäni satulahuoneeseen katsoin kelloa ja pelästyin, kellohan oli jo vaikka mitä! Olin ratsastanut lähes kaksi tuntia! Kiikutin Ristolle kasan heiniä ja muutaman heppanamin. Itse menin satulahuoneeseen syömään karkkejani. Riston karsinakin oli jo siivottu, joten päätin lähteä kotiin. Hyvästelin Riston ja kävelin bussipysäkille. Bussissa mietiskelin vielä kuka oli vaihtanut Riston martingaalit ja kuolaimet, kuka se pikkutyttö oli ja kuka oli lauleskellut tarhoilla? Uskoin kuitenkin Heidien tietävän, joten en antanut sen vaivata mieltäni.